Tekstit

Aamurutiini - aistit herkillä

Kuva
  Aamurutiini Aamu-uinnit, niitä minä rakastan ja niitä olen myös kaivannut. Tällä viikolla kävin ensimmäisen kerran jäiden lähdön jälkeen pulahtamassa. Pian niistä tulee taas joka-aamuinen rutiinini - kunhan vähän vaan lämpenee. Aamuissa on jotain ihanaa taikaa - jotain herkkyyttä ja lempeyttä. Aistitkin ovat herkillä, vaikka mieli ja keho usein vielä vähän unessa. Ne ovat hetkiä, jolloin läsnä on vain meri, luonto ja minä. Ja se riittää. Mikä on sinun lempi aamurutiinisi? <3

Onko fibromyalgia tunnollisten naisten luulotauti?

Kuva
Elämää näkymättömän sairauden kanssa Tällä viikolla olen puhunut somen puolella siitä, millaista on elää elämää sairauden kanssa, joka ei näy ulospäin . Ja lempeästi muistuttanut meitä kaikkia siitä , ettemme aina voi tietää, mitä toinen maailmalta salaa. T ästä samaisesta teemasta haluan kirjoittaa myös tänne blogin puolelle – tällä kertaa hieman kantaaottavampaan sävyyn . Siitä huolimatta, että kirjoitan tämän tekstin nyt fibromyalgiasta, uskon aiheen resonoivan myös muillekin  – samaistua voi varmasti muistakin lähtökohdista . Oli kyseessä sitten mikä tahansa krooninen kipusairaus, mielenterveyden häiriö tai jokin muu näkymätön kamppailu, sama viesti pätee kaikkien kohdalla: kipu, suru tai menetys eivät aina ole näkyviä vammoja, mutta ne ovat silti aitoja ja olemassa. Ja vaikka uneton tai masentunut jaksaa näyttää muiden silmissä reippaalta, hän saattaa silti olla sisäisen taistelun uuvuttama.  Tärkeintä olisikin, että kohdatessamme toisia ihmisiä, muistaisimme kunnioittaa, kuunne

Muuttuva minuus

Kuva
 tabula rasa Joskus uskottiin, että ihminen on syntyessään kuin tyhjä taulu - ”tabula rasa”. Uskottiin, että pelkkä ympäristö ja kasvatus muokkaavat meistä sellaisia kuin olemme. Nykyään kuitenkin tiedetään, että perimällä on voimakas vaikutus etenkin temperamenttiin ja sitä kautta myös persoonallisuuteemme.  Ajatus on minusta joka tapuksessa lohdullinen - kaikkeen emme voi vaikuttaa, mutta moneen asiaan voimme. Vaikka geenit tai esim. lapsuuden kasvuympäristömme määrittävätkin merkittävän osan siitä, mitä olemme, ne ovat kuitenkin vain kehykset. Se, mitä värejä ja millaisia kuvia tauluumme haluamme piirtää, on ainakin osittain omissa käsissämme.  Omaa minuuttaan ja persoonallisuuttaan voi kehittää. Voimme muuttaa suuntaa tai aloittaa alusta, voimme tutustua itseemme paremmin ja opetella ohjautumaan elämään uudella tavalla. Koen, että ainakin oma identiteettini ja persoonallisuuteni ovat käyneet läpi isoa myllerrystä ja muutosprosessia. Tunnistan nykyään entistä paremmin omat ominaispi

Tunturissa toivon tunsin

Kuva
Lapin taikaa Viime viikko vierähti eheyttävissä maisemissa äitini luona, meidän perheen pohjoisen kodissa. Pieni someloma teki myös hyvää. Mukaan mahtui monenlaisia tuntemuksia. Välillä mukana kulki haikeus ja suru siitä, ettei keho pysty samaan kuin ennen, ja että voimat loppuvat nykyään niin herkästi. Se, mikä ennen oli helppoa ja tuttua, ei ole välttämättä enää keholleni mahdollista. On täytynyt luoda uusia tapoja olla ja mennä: kulkea toista reittiä, hiljentää tahtia ja lyhentää matkaa. Mukana kulki kuitenkin myös vahva kiitollisuuden tunne: vaikka kaikki ei ole enää mahdollista, moni asia edelleen on - kunhan muistaa mennä omien voimien ja fibromyalgian ehdoilla. Lapin luonto ja maisemat hoitivat mieltä, antoivat jälleen toivottua perspektiiviä elämään sekä inspiroivat myös kirjoittamaan. Mikä sinua on inspiroinut viime aikoina? Mistä olet saanut voimaa tai selkeyttä elämääsi? Lempeää viikonloppua sinulle! <3

Fibromyalgiadiagnoosi – tarinani uusin käänne

Kuva
  Kun toipumisesta tulikin    loppuelämän projekti Ihana kirjoittaa tänne taas pienen hiljaiselon jälkeen. Voinnin kanssa on ollut viime viikkoina taas enemmän haasteita ja voimavarat on täytynyt keskittää toipumiseen sekä opiskeluihin. Joten kiitos, kun olet mukana. <3 Pitkien tutkimusten ja epätietoisuuden jälkeen sain maaliskuun alussa reumatologian erikoislääkäriltä vahvistuksen:  sairastan fibromyalgiaa. Silloin oli pakko hetkeksi pysähtyä ja hengähtää. Nyt olen ehtinyt jäsennellä tietoa omassa mielessäni ja kehossani, joten on aika jakaa ajatuksia ja tunteitani myös teille.  Diagnoosin myötä löytyi viimein selitys sille, miksi ylikunnon oireet ovat pitkittyneet eivätkä ole helpottaneet yli vuoden mittaisesta levosta huolimatta. Kiinnostavaa on myös se, että fibromyalgia on todennäköisesti puhjennut kehossani jo nuoruudessa, mutta ylikunnon, uupumuksen ja etenkin liikkumattomuuden seurauksesta tilanne on päässyt äitymään pahaksi.   Fibromyalgia on oletettavasti ollut myös her

Selviytymistaisteluni

Kuva
  Unettomuus Uusi viikko käyntiin voimattomissa tunnelmissa. Onneksi unettomuus ei enää kuitenkaan ole jokaöinen mittelö. Nykyään kamppailua käydään enemmänkin fibromyalgian ja siitä aiheutuvan kivun sekä uupumuksen kanssa. Etenkin näinä vaikeina hetkinä, sitä täytyy muistaa armollisuus, lempeä sisäinen puhe ja itsestä huolta pitäminen. Tämän runon olen kirjoittanut unettomuutta käsittelevän omakohtaisen novellin pohjalta. Novellin löydät täältä . Lähetän voimia ja lempeitä ajatuksia ihan jokaiselle, jolla on jonkinlainen selviytymistaistelu elämässään meneillään! <3

Savasana – lohtua seurannut keveys

Kuva
           Savasana Mitä ajatuksia tai tunteita runo sinussa herättää? Itselleni se kuvastaa havaintoja ja tuntemuksia joogaharjoituksen jälkeen, savasanassa eli loppurentoutuksessa. Sitä hetkeä, kun kaikki liike on lakannut ja keho antautuu lepoon. Jäljellä on vain hengitys ja levollisuus. Silloin tunnen olevani ehjä, turvassa ja kokonainen. Runon levollisten sanojen myötä toivotan lempeää uutta viikkoa! Muista, että sinä riität    –  juuri sellaisena kuin olet. <3

Fibromyalgia – huoli on siitä, jos en kipuineni riitä

Kuva
Fibromyalgia Pitkien tutkimusten ja epätietoisuuden jälkeen sain viime viikolla reumalääkäriltä vahvistuksen: sairastan fibromyalgiaa.  Sairaus on nyt osa minua ja se on hyväksyttävä. Sen kanssa on opeteltava kulkemaan yhteistä matkaa. Kuunneltava tarkasti kehon viestejä ja pidettävä huoli rajoista. Läsnä on ajoittain huoli tulevasta, voimattomuus ja suru menetetystä. Toisaalta haluan uskoa muutoksen voimaan, kulkea lempeydellä uutta kohti ja olla rohkea - kivuista ja muista haasteista huolimatta. Toipumisesta tulikin nyt sitten tällainen loppuelämän projekti, mutta matkani lempeämpään elämään jatkuu! Näistä ajatuksista syntyi tämä runo. Pystytkö samaistumaan? <3 Fibromyalgia on krooninen kipu- ja uupumusoireyhtymä, jossa keskushermostossa ja kipuradoissa on pysyvä säätelyhäiriö. Tulen kirjoittamaan tarkemmin aiheesta ja tuntemuksistani tänne blogiin hieman myöhemmin. Lempeää viikonloppua juuri sinulle! Psst. Pidän pienen kirjoitustauon täällä blogin puolella terveyteen

Lempeyden lähteeni – muutto kaupungista saaristoon

Kuva
 Villa Aurinko Vuosi sitten näihin aikoihin olin henkisesti ja fyysisesti vielä pohjalla. Olin jäämässä juuri pitkälle sairauslomalle ja olin keräilemässä voimia perheeni kotipaikalla Kemiönsaarella. Silloin en vielä osannut aavistaa, millainen lämmin muutoksen tuuli elämäni läpi oli pian pyyhkäisemässä  –  ja mitä kaikkea ihanaa se oli vielä tuomassa tullessaan.  Maaliskuussa 2020 alkoi kuitenkin tapahtua ja otin ensimmäisen merkittävän askeleeni kohti konkreettista elämänmuutosta sekä lempeämpää elämää: tein päätöksen, että aion muuttaa kevään aikana kaupungista pysyvästi saaristoon. Kaikesta väsymyksestä, kivuista ja surusta huolimatta, aloitimme yhdessä isäni kanssa projektin nimeltä Villa Aurinko – sen nimen olin päättänyt antaa tulevalle kodilleni. Nimi kuvasti sitä uutta alkua, valoa ja energiaa, jota yhteinen projektimme toipumiselleni antoi heti ensimmäisestä ajatuksesta alkaen.  Pysähtyminen perusasioiden äärelle Villa Aurinko on pieni keltainen 50-luvun rintamamiestalo, joka