Lempeämpi minä

  Unettomuus   Oletko koskaan miettinyt, mitä sinulle merkitsevät hyvät yöunet? Osaatko arvostaa unta ja nukkumista? Joudutko näkemään vaivaa hyvien yöunien eteen? Entä mitä olisit valmis tekemään ne saadaksesi?    Yksi oman elämäni haastavimmista asioista on ollut yli 10 vuoden ajan nimenomaan nukkuminen. Hyvät yöunet ovat useimmiten sellainen harvinaisuus, että olen valmis tekemään  paljonkin töitä niiden eteen. Ja niin sitä täytyykin tehdä – joka päivä. Priorisoida ja nähdä vaivaa. Tällä kertaa kirjoittelenkin siitä, miltä elämäni unettomuuden kanssa näyttää ja tuntuu . Lääkkeitä ja katkonaisia öitä   En ole enää vuosiin pärjännyt arjessani ilman unta tukevaa lääkitystä. Tietysti alkuun sitä vastustelin ja lääkkeettömiäkin aikoja on kokeiltu, mutta ne kokeilut ovat aina päättyneet sairauslomaan. Kun unettomia öitä on takana muutama kuukausi, keho ja mieli joutuvat niin koville, ettei päivän askareista enää selviydy.  Lopulta olen ymmärtänyt, että tärkeintä hyvinvointini kannalta on

  Suuria tunteita, syvää yhteyttä,  elämyksiä ja yksinoloa Kirjoitin kesällä toivepostauksen erityisherkkyydestä ja elämyshakuisuudesta – ja nyt sille on luvassa lupaamaani jatkoa . Monille jo tuttu psykologi ja herkkyystutkija  Elaine Aron kirjoittaa Erityisherkkä ja parisuhde -kirjassaan elämyshakuisuuden vaikutuksista myös ihmissuhteisiin, rakkauteen ja seksuaalisuuteen.  Ainakin omassa elämässäni  näillä teemoilla on selkeä yhteys    – j a mitä paremmin itseään oppii tuntemaan ja ymmärtämään, sitä helpommaksi myös elämä muuttuu.   Elämyshakuisen herkän tarpeet ihmissuhteissa? Meidän erityisherkkien ihmissuhteisiin liittyvät yleensä usein  suuret tunteet, avoimuuden kaipuu sekä voimakas läheisyyden tarve   – olimme sitten elämyshakuisia tai emme . Toki tämä on inhimillistä myös vähemmän herkillä, mutta me yleensä etsimme ja tarvitsemme etenkin niitä aitoja, syviä ja merkityksellisiä ihmissuhteita elämäämme . Tämän lisäksi tarvitsemme paljon omaa aikaa palautuaksemme.    Miten el

  Oletko sinäkin joutunut  piiloutumaan suojamuurin taakse?  Tämä runo kuvaa hyvin sitä kehitystä, jota tämä lempeyden matka on minussa saanut aikaan. Vuosia yritin piilottaa herkkyyttäni ja haavojani. Yritin peittää traumaoireet, kuten paniikki- ja ahdistushäiriön, masennuksen ajanjaksot, unettomuuden ja syvät epäonnistumisen tunteet.  Pakenin pahaa oloani suorittamiseen ja yritin olla jotain muuta. Paiskin töitä ja uhmasin jatkuvasti jaksamistani. Treenasin kovaa ja halusin menestyä kaikilla niillä elämän osa-alueilla, joihin pystyin itse vaikuttamaan. Vaikeimpina aikoina rakentamani suojakuori oli niin vahva, että välillä minut ymmärrettiin vääriin ja luultiin koppavaksi. Todellisuudessa kyse oli aivan muusta - en vain pystynyt päästämään ihmisiä lähelleni eikä voimavarat riittäneet sosiaalisiin tilanteisiin. Muurieni suojassa kävin läpi omaa näkymätöntä taisteluani ja yritin parhaani mukaan selviytyä. Aika ajoin uskalsin laittaa itseni alttiiksi myös rakkaudelle, huomatakseni joka

Syleilyssäsi Tiedätkö sen tunteen, kun antautuu luonnon syleilyyn? Tämä runo on syntynyt sellaisesta hetkestä. Tämä on myös yksi ihan ensimmäisistä runoistani ja nyt se sai hieman uuden muodon ja ilmeen. Luonto on tärkeä lempeyden lähteeni ja se inspiroi myös kirjoittamaan. Luonnossa minä voimaannun - se hoitaa, kannattelee, kuuntelee ja hellii mieltä sekä kehoa. Luonto ei koskaan jätä yksin. Luonnossa oleminen auttaa minua pysähtymään ja olemaan läsnä tässä hetkessä. Samalla se muistuttaa elämän syklisyydestä - näin kesällä se puhkeaa täyteen loistoonsa, mutta pian tulee taas aika hiljentyä ja kääntyä sisäänpäin ihan pieneksi.  Ja tässäkin asiassa luonto on viisas ja me voimme ottaa siitä itsekin mallia.  Luonnossa myös aistit heräävät. Voi kuunnella, koskettaa ja tuntea, haistaa ja maistaa kaiken sen, mitä ympärillämme on - hetket luonnossa tekevät elämästä rikkaampaa ja tasapainoisempaa. Ja muistathan, että luonto löytyy yllättävänkin läheltä. Ei tarvitse lähteä kauas ja syvälle met

tunnistatko tällaisen rakkauskuplan? Runoa inspiroi hetki, jolloin olin sylikkäin keinutuolissa kaksi vuotiaan siskontyttöni kanssa - meidän omassa kuplassamme. Tädin murunen oli päiväunien jälkeen vielä hieman väsynyt ja halusi levätä sekä kerätä voimia tädin sylissä - ennen kuin lähtisi taas omiin suuriin seikkailuihinsa. Molemmat muruset ovat saapuneet luokseni viettämään saaristojuhannusta, joten rakkauskuplia on tällä viikolla luvassa monta lisää! Lempeää juhannusta juuri sinulle! 💗

  Elämyshakuinen erityisherkkä   Julkaisin aiemmin tällä viikolla Instagramissa aiheesta elämyshakuinen erityisherkkä . (Näet julkaisun täältä .) Kerroin, kuinka olin viettänyt kokemusrikasta viikonloppua Helsingissä – nauttien kaupunkilaiselämästä, mutta kuinka koin tämän jälkeen entistä voimakkaampaa tarvetta yksin olemiselle ja palautumiselle. Osa herkistä varmasti tunnistaa tästä jo itsensä.   Kerroin myös, että pystyn erottamaan itsessäni selkeästi kaksi eri puolta – sen, joka nauttii elämyksistä, ihmisistä sekä kaupungin mahdollisuuksista (kuormituksesta huolimatta) ja sen, joka rakastaa vetäytyä omaan rauhaan, kiireettömyyden ja luonnon keskelle.  Koen olevani erityisherkkä, mutta samaan aikaan myös elämyshakuinen (HSS, High Sensation Seeker).    Aihe herätti paljon kiinnostusta ja resonoi monessa, joten seuraajieni toiveesta lupasin kirjoitella tästä erityisherkkyyden muodosta tarkemmin tänne blogin puolelle. Tekstini pohjautuu pitkälti  omiin havaintoihini  eli kirjoitan kok