Mikä ihmeen ylikunto?

Oireet, tunnistaminen ja hoito

Kuva: Emmi Kiesvaara

Ylikunto – monille vielä vieras käsite, mutta itselleni se on tullut diagnoosin myötä turhankin tutuksi. Me olemme jakaneet yhteistä arkea sekä opetelleet yhteiseloa jo puolentoista vuoden ajan –  ja yhteinen matkamme jatkuu edelleen. 

Kun puhumme ylikunnosta, puhumme kehon ja mielen uupumistilasta. Se kehittyy pikku hiljaa liiallisen fyysisen, psyykkisen tai niiden yhteisen rasituksen – ja riittämättömän palautumisen myötä. Terminä ylikunto antaa oikeastaan hieman väärän kuvan siitä, että keho olisi jotenkin liian hyvässä kunnossa. Vähemmän hämäävät termit; ylikuormitus ja alipalautuminen havainnollistavat paremmin, mistä on kyse – eli kehon liiallisesta kuormituksesta ja heikentyneestä kyvystä palautua.

Oma tilanteeni pääsi kehittymään nimenomaan pitkään kestäneen kehollisen kuormituksen, työstressin ja unettomuudesta johtuneen alipalautumisen yhteisvaikutuksesta. Olin ajautunut elämässäni tilanteeseen, jossa olin pitkään laiminlyönyt palautumistani ja elimistöni oli joutunut jatkuvaan kompensaatiotilaan, jossa sen voimavarat oli kulutettu täysin loppuun. Ylikunnossa olevan kehon hermosto- ja hormonijärjestelmä eivät enää kunnolla palaudu normaalitilaan. Usein myös elimistön normaalien säätelymekanismien, kuten sympaattisen- ja parasympaattisen hermoston toiminta häiriintyy pahasti. Omalla kohdallani tämä pahensi mm. uniongelmiani entisestään.

Oireet ja taudin tunnistaminen

Ylikunto oireilee aina yksilöllisesti. Minulla se näkyi mm. vaikeana unettomuutena, kuukautisten poisjäämisenä, tulehduskierteenä ja voimakkaina psyykkisinä oireina. Mieli kulki syvissä vesissä, olo oli voimaton ja samea sekä ahdistus päivittäin läsnä. Treeni ei tuntunut enää etenevän ja lihakset olivat jatkuvasti kipeinä. Olin monella tapaa tyytymätön elämääni. Lopulta romahdin niin fyysisesti kuin henkisestikin. Edelleen kärsin uniongelmista, lihasjumeista ja -kivuista sekä ajoittain kuumeilusta, sykevaihteluista ja voimattomuudesta. Kehoni kuormittuu herkästi fyysisen tai henkisen rasituksen jälkeen ja tarvitsen paljon aikaa lepoon sekä palautumiseen.

Ylikunnossa ehkä kaikkein salakavalinta on se, että sitä on hyvin vaikea tunnistaa ajoissa ja usein pitkäänkin jatkuneisiin oireisiin on helppo turtua. Hankalaa on myös se, että ylikunnon oireet ovat usein epämääräisiä ja ne liitetään helposti ensin aivan muihin sairauksiin esim. kilpirauhasen vajaatoimintaan tai psyykkisiin häiriöihin – näin tapahtui myös omalla kohdallani. Kuten aiemmin olen kertonut, heikentyvää vointiani oli tutkittu jo useamman vuoden ajan ja kaikkia oireita käsiteltiin pitkään omina ongelminaan kunnes osaava erikoislääkäri yhdisti kaikki oireet saman otsikon alle ja selitys viimein löydettiin. Olin pitkään ennen diagnoosia epäillyt, ettei kaikki ole kehossani ihan kunnossa, mutta joko oireitani ei otettu vakavasti tai tutkimuksista huolimatta syitä ei löytynyt. 

Näin kävi myös puolitoista vuotta ennen diagnoosia, kun lopetettuani e-pillerit kuukautiseni loppuivat kuin seinään. Seurasi ensin monen kuukauden huolestunut odottelu, jonka jälkeen useita turhia keltahormonikuureja ja tilanne eteni aina ultraäänitutkimuksiin asti. Lopulta jälleen todettiin, ettei fyysistä selitystä oireille ole ja lääkäreiden mukaan olin täysin terve. Jossain kohtaa tutkimuksia otin itse puheeksi ensimmäistä kertaa ylikunnon. En silloin tiennyt sairaudesta juurikaan, mutta päätin kysyä –  ensin terveyskeskuslääkärin ja myöhemmin naistenpoliklinikan erikoislääkärin mielipidettä. Kerroin muistakin oireistani, aiemmasta urheilutaustastani sekä silloisista treenimääristäni – heidän mielestään ei ollut syytä huoleen.

Kaksi vuotta ennen tätä kokemusta, asuessani vielä Helsingissä, silloin jo pahenevaa unettomuuttani hoidettiin taas lähinnä vain lääkkeillä. Lisäksi minua oltiin jo lähettämässä sisätautien poliklinikalle, kun rauta-arvoja ei saatu nousuun ja raudan imeytyminen kehooni oli häiriintynyt. Laboratorio tuli tuolloin hyvin tutuiksi – välillä pulloja täytettiin vain muutama, pahimmillaan seitsemän tai kahdeksan. Kilpirauhasarvot testattiin muutamaankin otteeseen, mutta sieltäkään ei löytynyt selitystä oireilleni. Näiden kokemuksieni myötä aloin väsyä myös lääkärissä ramppaamiseen ja turruin lopulta siihen, ettei syytä saada selville – ja sen takia jatkoin elämääni kuten ennenkin. Ensimmäiset oireet olivat siis ilmassa jo varhain, vaikken silloin niitä osannut nähdä tai pelätä. 

On toki totta, että ylikunnon toteaminen tapahtuu nimenomaan muut sairaudet ensin pois sulkemalla, mutta oman kokemukseni mukaan, kunnollista apua saadakseen on päästävä asiantuntevalle erikoislääkärille, joka ymmärtää taudin kuvaa. Ratkaisevaa omalla kohdallani oli niin ikään pääsy urheilulääkärin vastaanotolle. On myös tärkeää muistaa kertoa lääkärille mahdollisimman perusteellisesti kaikista oireista, omasta elämäntilanteesta, työtilanteesta ja urheilurutiineista, koska juuri kokonaiskuvan hahmottaminen on olennaista oikean diagnoosin löytämiseksi. 

Ylikunnon yleisimmät oireet:

1. Syketason vaihtelu tai jatkuvasti koholla oleva syke
2. Treenihaluttomuus
3. Unettomuus tai jatkuva uneliaisuus
4. Ruokahaluttomuus tai jatkuva nälkä
5. Vatsavaivat tai muut stressioireet
6. Yleinen sairauden tunne tai infektiokierre
7. Hormonitoiminnan häiriöt 
8. Psyykkiset oireet esim. masennus, ahdistuneisuus, paniikkikohtaukset 

Sairastumisen syyt

Kun pohditaan syitä ylikunnon taustalla, koen tärkeäksi nostaa esille sen, että kehon poikkeustilan taustalla on harvoin pelkkä kova treenaaminen. Ylikunto voi lähteä rakentumaan myös pitkään jatkuneen työstressin, ihmissuhdeongelmien, muiden psyykkisten kuormittavuustekijöiden seurauksena tai näiden kaikkien yhdistelmänä – kuten itselläni. Olin rasittanut elimistöäni enemmän kuin mistä sillä oli mahdollisuudet palautua, mutta kyse ei ollut ainoastaan urheilusta. Elimistöni suorituskykyyn alkoi vähitellen vaikuttaa heikentävästi koko sen hetkinen elämätilanteeni. Onkin oleellista huomioida, että tavallisellakin kuntoilijalla kehon sietokyky voi ylittyä ja tasapaino järkkyä, jos muut elämän osa-alueet kuormittavat liikaa. Mikä tahansa lisäkuormitus voi olla se ratkaiseva tekijä silloin, kun palautumismahdollisuudet ovat muutenkin vähäiset.

Elämän eri osa-alueita ja niiden tasapainoa tarkastellessa, olisi mielestäni kiinnitettävä huomiota, urheilumäärän lisäksi, enemmissä määrin myös työhyvinvointiin. Työelämän tuomaa rasitusta ja siitä syntynyttä väsymystä pidetään monesti vielä tänä päivänäkin turhan normaalina asiana. Oma kokemukseni on, että työssä jaksaminen sivuutetaan aivan liian herkästi meidän suorituskeskeisessä ja menestymistä ihannoivassa maskuliinisessa maailmassa. Koen, että uupumista taas pidetään heikkouden merkkinä ja lähtökohtaisesti työntekijän vikana – ja se turhauttaa! Uskallan myös väittää, että juuri tästä syystä väsyminen usein yritetään salata mahdollisimman pitkään ja lopulta se vain pahentaa tilannetta. Eihän jatkuva sata lasissa paahtaminen tai kipeänä treenaaminen kehitä meitä salillakaan, joten sama asia pitäisi huomioida työpaikalla – ja toki myös kotona. 

Ei myöskään ole yhtään yllättävää, että juuri me tunnolliset suorittajatyypit olemme ylikuntoon sairastumisessa riskiryhmää. Mutta yhtä lailla vaarassa ovat nekin henkilöt, joilla on syystä tai toisesta vaikeuksia huolehtia riittävistä palauttavista tekijöistä, kuten syömisestä ja nukkumisesta. Tarkkana saa olla aivan jokainen meistä.

Hoito ja toipuminen

Lääkärini mukaan ylikunto on seurausta yleensä kuukausien tai jopa vuosien ylikuormitustilasta, joten nyrkkisääntönä voidaan pitää ajatusta, että ylikunnosta toipuu niin kauan kuin sitä on sairastanut. Joskus lieviin oireisiin auttaa jo muutaman viikon hellittäminen ja elämän keventäminen, mutta toipuminen voi kestää myös vuosia. Haastavaa toipumista arvioidessa on se, että tarkkaa aikaa ylikunnon kehittymiselle on lähes mahdotonta määritellä, sillä jokaisen tilanne on yksilöllinen. 

Itse en ole vieläkään oireeton enkä esimerkiksi pysty juurikaan urheilemaan, mutta edistystäkin on toki tapahtunut: kuukautiseni palautuivat normaaleiksi jo muutaman kuukauden täyslevon ja urheilukiellon jälkeen, nukun selkeästi paremmin (lääkkeet tukenani) ja fyysinen vointini on kohentunut. Vuosi sitten kärsin vielä voimakkaasta huimauksesta enkä hädin tuskin pystynyt kävelemään yhden kilometrin matkaa voimatta pahoin. Nyt pystyn jo silloin tällöin voimistamaan kehoani joko pienillä kävelylenkeillä, luonnossa liikkumalla, lempeällä yin-joogalla, pilatekesella tai kevyillä lihaskuntoharjoitteilla. Ladullekin olen päässyt muutaman kerran tänä talvena, vaikka aiemmat 20km hiihtolenkit ovatkin vaihtuneet muutamiin hassuihin kilometreihin. Mutta mikä parhainta, mieli on kirkkaampi kuin vuosiin!

Paras lääke ylikunnon hoitoon on kuitenkin yksinkertaisesti ennaltaehkäisy – ja sen jälkeen lepo eli käytännössä kaikkien elimistöä kuormittavien rasitteiden raivaaminen omasta elämästä niin, että tilaa vapautuu palautumiselle ja eheytymiselle. Ylikunto on myös siitä ikävä vaiva, että sen päästessä kehittymään kerran, kehittyy se myöhemmin entistä herkemmin uudelleen. Ja pahimmillaan vaikeissa ylikuntotilanteissa kohonnut rasitustaso voi herkistää elimistön signaali- ja hermojärjestelmää niin, ettei keho enää välttämättä koskaan yllä samoihin suorituksiin kuin ennen. 

Toipumisen, samoin kuin ennaltaehkäisyn kannalta, tärkeintä on löytää elämään tasapaino sen eri osa-alueiden välillä ja rakentaa vahva pohja terveelle sekä hyvinvoivalle elämälle. Olennaista on myös kuunnella kehon viestejä, antaa aikaa palautumiselle ja levolle, huolehtia laadukkaasta ja riittävästä unesta sekä terveellisestä ruokavaliosta. Lisäksi stressitekijöiden minimoimisella ja suorittamisen hellittämisellä on suuri merkitys niin toipumisprosessissa kuin ennaltaehkäisyssäkin. Oman voinnin tarkkailuun kannattaa ottaa ehkä avuksi myös esim. sykekello tai älysormus. Uskon, että jälkimmäisellä olisi ollut omalla kohdallani merkittävä rooli sairastumisen estämisessä – ja nykyään en uskallakaan edes ajatella elämää ilman.

Aivan lopuksi haluan vielä mainita, että oma terveys on jotain sellaista, minkä arvon valitettavan usein huomaa vasta sen menetettyään – tiedän tämän omasta kokemuksestani. Joten muistathan huolehtia itsestäsi, kehostasi ja mielestäsi – ne ovat korvaamattoman tärkeitä ja minkään ei pitäisi mennä niiden edelle. Pidetään huolta itsestämme! <3 

Lähteet ja lue lisää:

• https://yle.fi/aihe/artikkeli/2018/02/19/ylikunto-vaanii-tavallistakin-liikkujaa-nain-tunnistat-oireet
• https://www.coronaria.fi/uniklinikka/ylikunto-vaanii-huonoa-nukkujaa/?fbclid=IwAR32a5vj0r_PJObqxEZsuXZzBDpU92k_omGIzYXD6pMStVkK6pe3ka0-i5A
• https://www.firstbeat.com/fi/blogi/ylikunto-mista-se-johtuu-ja-miten-siita-voi-palautua/