Lempeämpi minä

  Minun lempeämpi yritystarinani Tätä postausta minulta on paljon kysytty ja on toivottu, että kerron oman polkuni yrittäjäksi. Kroonisen sairauden kanssa se ei luonnollisestikaan ole ollut mikään helpoin tie - ei ainakaan kaikkein kivuttomin. Lisäksi hieman kliseisesti täytyy todeta, että olen myös se, josta ei ikinä pitänyt tulla yrittäjää; "ei kyllä ole minun juttuni" - muistan monesti sanoneeni. Nyt ymmärrän, miten väärä käsitys minulla on ollut yrittäjyydestä. Joten tässä sitä ollaan - enkä voisi edes kuvitella palaavani entiseen! Syyt yrittäjyyden taustalla Mistä se ajatus sitten lähti?  Lyhyesti juurisyyt yrittäjyyden taustalla ulottuvat syksyyn 2019, jolloin elämäni muuttui sairastuttuani vaikeaan uupumukseen ja ylikuntoon.  Jos et vielä tunne tarinaani, niin suosittelen lämpimästi lukemaan siitä ensin täältä .  Yrittäjyys ei kuitenkaan ollut omassa päässäni vakavasti otettava asia, vasta kuin kaksi vuotta sairastumisen jälkeen. Siinä välissä olin ollut pitkään pois

  Matkani joogaopettajaksi Haluan kertoa sinulle, miten toipuvasta ylisuorittajasta tuli lempeän läsnäolon joogaopettaja. Mistä kaikki alkoi ja mitä matka on vaatinut sekä myös antanut? Millaisia oivalluksia jooga on tuonut elämääni ja mitä jooga minulle merkitsee? Viime vuosien ajan olen kamppailut vaikean kroonisen sairauden kanssa ja joogasta on tullut yksi tärkeimmistä lempeyden lähteistäni, keinoista helpottaa oireita sekä harjoittaa kehon ja mielen yhteyttä. Jooga on mitä parhain tapa kasvattaa ja vahvistaa kehotietoisuutta. Lempeä ja kehoa kuunteleva jooga kunnioittaa myös kehoni rajoja sekä rajoitteita. Erästä joogaopettajaani lainaten, joogan myötä olen oppinut antamaan hyvää keholleni enkä enää egolleni .    Minustako joogaopettaja?   Kyllä – ja vieläpä lempeä sellainen. Tätä en olisi vielä jokunen vuosi sitten uskonut. Kuitenkin syksyllä 2019 vakavan uupumuksen jälkeen jooga tuli elämääni ja vähitellen mielessäni alkoi syntyä pieni haave joogaopettajuudesta – ainakin matkas

 tabula rasa Joskus uskottiin, että ihminen on syntyessään kuin tyhjä taulu - ”tabula rasa”. Uskottiin, että pelkkä ympäristö ja kasvatus muokkaavat meistä sellaisia kuin olemme. Nykyään kuitenkin tiedetään, että perimällä on voimakas vaikutus etenkin temperamenttiin ja sitä kautta myös persoonallisuuteemme.  Ajatus on minusta joka tapuksessa lohdullinen - kaikkeen emme voi vaikuttaa, mutta moneen asiaan voimme. Vaikka geenit tai esim. lapsuuden kasvuympäristömme määrittävätkin merkittävän osan siitä, mitä olemme, ne ovat kuitenkin vain kehykset. Se, mitä värejä ja millaisia kuvia tauluumme haluamme piirtää, on ainakin osittain omissa käsissämme.  Omaa minuuttaan ja persoonallisuuttaan voi kehittää. Voimme muuttaa suuntaa tai aloittaa alusta, voimme tutustua itseemme paremmin ja opetella ohjautumaan elämään uudella tavalla. Koen, että ainakin oma identiteettini ja persoonallisuuteni ovat käyneet läpi isoa myllerrystä ja muutosprosessia. Tunnistan nykyään entistä paremmin omat ominaispi

Lapin taikaa Viime viikko vierähti eheyttävissä maisemissa äitini luona, meidän perheen pohjoisen kodissa. Pieni someloma teki myös hyvää. Mukaan mahtui monenlaisia tuntemuksia. Välillä mukana kulki haikeus ja suru siitä, ettei keho pysty samaan kuin ennen, ja että voimat loppuvat nykyään niin herkästi. Se, mikä ennen oli helppoa ja tuttua, ei ole välttämättä enää keholleni mahdollista. On täytynyt luoda uusia tapoja olla ja mennä: kulkea toista reittiä, hiljentää tahtia ja lyhentää matkaa. Mukana kulki kuitenkin myös vahva kiitollisuuden tunne: vaikka kaikki ei ole enää mahdollista, moni asia edelleen on - kunhan muistaa mennä omien voimien ja fibromyalgian ehdoilla. Lapin luonto ja maisemat hoitivat mieltä, antoivat jälleen toivottua perspektiiviä elämään sekä inspiroivat myös kirjoittamaan. Mikä sinua on inspiroinut viime aikoina? Mistä olet saanut voimaa tai selkeyttä elämääsi? Lempeää viikonloppua sinulle! <3

  Kun toipumisesta tulikin    loppuelämän projekti Ihana kirjoittaa tänne taas pienen hiljaiselon jälkeen. Voinnin kanssa on ollut viime viikkoina taas enemmän haasteita ja voimavarat on täytynyt keskittää toipumiseen sekä opiskeluihin. Joten kiitos, kun olet mukana. <3 Pitkien tutkimusten ja epätietoisuuden jälkeen sain maaliskuun alussa reumatologian erikoislääkäriltä vahvistuksen:  sairastan fibromyalgiaa. Silloin oli pakko hetkeksi pysähtyä ja hengähtää. Nyt olen ehtinyt jäsennellä tietoa omassa mielessäni ja kehossani, joten on aika jakaa ajatuksia ja tunteitani myös teille.  Diagnoosin myötä löytyi viimein selitys sille, miksi ylikunnon oireet ovat pitkittyneet eivätkä ole helpottaneet yli vuoden mittaisesta levosta huolimatta. Kiinnostavaa on myös se, että fibromyalgia on todennäköisesti puhjennut kehossani jo nuoruudessa, mutta ylikunnon, uupumuksen ja etenkin liikkumattomuuden seurauksesta tilanne on päässyt äitymään pahaksi.   Fibromyalgia on oletettavasti ollut myös her

 Villa Aurinko Vuosi sitten näihin aikoihin olin henkisesti ja fyysisesti vielä pohjalla. Olin jäämässä juuri pitkälle sairauslomalle ja olin keräilemässä voimia perheeni kotipaikalla Kemiönsaarella. Silloin en vielä osannut aavistaa, millainen lämmin muutoksen tuuli elämäni läpi oli pian pyyhkäisemässä  –  ja mitä kaikkea ihanaa se oli vielä tuomassa tullessaan.  Maaliskuussa 2020 alkoi kuitenkin tapahtua ja otin ensimmäisen merkittävän askeleeni kohti konkreettista elämänmuutosta sekä lempeämpää elämää: tein päätöksen, että aion muuttaa kevään aikana kaupungista pysyvästi saaristoon. Kaikesta väsymyksestä, kivuista ja surusta huolimatta, aloitimme yhdessä isäni kanssa projektin nimeltä Villa Aurinko – sen nimen olin päättänyt antaa tulevalle kodilleni. Nimi kuvasti sitä uutta alkua, valoa ja energiaa, jota yhteinen projektimme toipumiselleni antoi heti ensimmäisestä ajatuksesta alkaen.  Pysähtyminen perusasioiden äärelle Villa Aurinko on pieni keltainen 50-luvun rintamamiestalo, joka