Lempeyden lähteeni – muutto kaupungista saaristoon

 Villa Aurinko

Vuosi sitten näihin aikoihin olin henkisesti ja fyysisesti vielä pohjalla. Olin jäämässä juuri pitkälle sairauslomalle ja olin keräilemässä voimia perheeni kotipaikalla Kemiönsaarella. Silloin en vielä osannut aavistaa, millainen lämmin muutoksen tuuli elämäni läpi oli pian pyyhkäisemässä – ja mitä kaikkea ihanaa se oli vielä tuomassa tullessaan. 

Maaliskuussa 2020 alkoi kuitenkin tapahtua ja otin ensimmäisen merkittävän askeleeni kohti konkreettista elämänmuutosta sekä lempeämpää elämää: tein päätöksen, että aion muuttaa kevään aikana kaupungista pysyvästi saaristoon. Kaikesta väsymyksestä, kivuista ja surusta huolimatta, aloitimme yhdessä isäni kanssa projektin nimeltä Villa Aurinko – sen nimen olin päättänyt antaa tulevalle kodilleni. Nimi kuvasti sitä uutta alkua, valoa ja energiaa, jota yhteinen projektimme toipumiselleni antoi heti ensimmäisestä ajatuksesta alkaen. 

Pysähtyminen perusasioiden äärelle

Villa Aurinko on pieni keltainen 50-luvun rintamamiestalo, joka on perheeni omistuksessa ja vanhempieni kodin naapurissa. Talo on sähkö- ja puulämmitteinen, mutta toistaiseksi taloon ei vielä tule lämmintä tai juomakelpoista vettä. Talossa on kylmä kuisti, pieni eteinen, keittiö ja tupa. Vintissä on vierashuone ja kylmää säilytystilaa. Sisätiloissa on vanhaan vaatekomeroon rakennettu pieni kuivakäymälä, mutta ei erillisiä pesutiloja. Tontilla oleva saunarakennus on purkukuntoinen. 

Ennen muuttoani paikka oli vuosia vailla varsinaista asukasta, toimi perheemme vierastalona ja oli muutenkin vähäisellä käytöllä. Isäni toiveena oli kuitenkin jo pidempään ollut, että tähän "mummonmökkiin" saataisiin uutta elämää. Sairastumiseni myötä olin viettänyt muutenkin entistä enemmän aikaa vanhempieni luona, joten lopulta oli melko luontevaa, että vanhempani tarjosivat taloa vuokralle juuri minulle. Ehkä kuitenkin heillekin hieman yllättäen, rakastuin ideaan samantien! 

Talo on perusremontoitu vuosia aiemmin, mutta nyt olen saanut pienellä pintaremontilla tehdä siitä omannäköiseni. Tänä keväänä (kevät 2021) urakkamme jatkuu, kun taloon on tarkoitus vetää vesiputket. Aloitamme myös piharakennuksen purun ja uudelleen rakentamisen, jotta tontille saadaan toimiva puuliiteri ja sauna pesutiloineen (sinne aion toteuttaa myös haaveilemani luovan tilan: jooga- ja maalaushuoneeni).

Ennen näitä muutostöitä tarjolla on ollut kuitenkin astetta askeettisempi asumismuoto, jonka olen ottanut alusta asti avoimin mielin ja sydämin vastaan. Intoani ei ole heikentänyt edes se, että olen joutunut itse pumppaamaan ja kantamaan käyttöveteni pihan kaivosta eikä se, että juomaveteni on täytynyt kuljettaa kanisteri kerrallaan vanhempieni luota. Pyykinpesu ja peseytyminen on tarvinnut hoitaa myös naapurissa, mutta en ole antanut senkään menoa haitata. Sen sijaan, että olisin keskittynyt siihen, mitä minulla ei ole, olen saanut tästä perusasioiden äärelle pysähtymisestä aivan uudenlaista voimaa ja nauttinut arjen pyörittämisestä hieman rennommalla otteella. 

Muutoksen voima

Sain koko viime kevään (kevät 2020) ajan laittaa kotiani kuntoon – hiljalleen, pienin askelin ja vointini sallimissa rajoissa –  aina rehevöitynyttä pihaa myöden. Taloprojektista muotoutui koko toipumisprosessini edistymisen kannalta yksi ratkaisevista tekijöistä. Ja täytynee todeta, että jos jotain hyvää koko maailmaa järisyttäneestä koronakeväästä voin sanoa, niin se oli vauhdittava tekijä tälle rohkealle päätökselleni hypätä kohti erilaista elämää. "Nyt tai ei koskaan!" – muistan ajatelleeni.

Sain henkisesti hurjan määrän voimaa uusista tulevaisuuden suunnitelmista, seinien maalaamisesta, vanhojen tavaroiden ja huonekalujen kunnostamisesta sekä pihakukkien istuttamisesta. Ja etenkin siitä, että vähitellen myös fyysiset voimani alkoivat palautua. Kun ensimmäisen kerran jaksoin puolisen tuntia haravoida pihaa kevätauringon lämmössä, tunsin herääväni eloon – aivan, kuten nukkuva luonto ympärilläni.

Vähä vähältä ja päivä päivältä sain kaivettua esiin harmaan lehtikerroksen alta vihertävän nurmen sekä näin ensimmäisten hiirenkorvien ja kukannuppujen kurottelevan kohti valoa. Kun upotin sormet syvälle multaan, tunsin olevani yhteydessä johonkin sellaiseen energiaan, mitä ei silmin ollut nähtävissä – ja se kaikki imeytyi suoraan toipuvaan kehooni. Kun rakensimme isäni ja ukkini kanssa taloon uudet ulkoportaat ja pienen terassin, tunsin jokaisen askelman myötä olevani vahvemmin kiinni tulevassa. Samalla näin oman kädenjälkeni tuottavan tulosta – hitaasti, mutta varmasti. 

Sydämeltään saaristolainen

Päivät, viikot ja kuukaudet kuluivat. Projektimme eteni, aurinko alkoi tuntua koko ajan lämpimämmältä ja minä sydäntäni myöden voimaantuneemmalta. Toukokuussa pakkasin vihdoin kaupunkikotini laatikoihin ja muutin kirjoille saaristoon.

Meri on aina ollut minulle tärkeä elementti. Kaupungissakin asuessani hakeuduin säännöllisesti tuulettamaan ajatuksiani merenrantakallioille – sinne sydämeni veti ja siellä tunsin joka kerta sisäisen rauhan. Veneily on myös ollut aina lähellä sydäntäni.

Rakastan kuunnella meren kohinaa, seurata aaltojen liikkeitä ja tuntea ne allani. Rakastan aavan meren tuoksua ja tuulenvirettä kasvoillani, joka saa hiuksetkin hulmuamaan. Rakastan katsella horisonttiin, etenkin silloin, kun aurinko laskee kauas taivaanrannan taakse. Rakastan pulahtaa veteen niin kesällä kuin talvella. Ja ehkä eniten rakastan sitä vapauden tunnetta, jonka tunnen vain merellä. Kun irrotan köydet rannasta, tuntuu kuin koko maailma olisi avoinna edessäni.

Kun sain mahdollisuuden rakentaa oman kotini meren äärelle, en epäröinyt hetkeäkään. Yksi pitkäaikaisista haaveistani toteutui lähes huomaamattani – yhtäkkiä olin ihka oikea saaristolainen ja olin löytänyt oman turvasatamani. 

Löysin tieni kotiin

Uuden kodin sisustaminen on aina yhtä ihanaa ja inspiroivaa, mutta nyt se oli jotain paljon enemmän. Sain vihdoin rakentaa ihan oikeaa omaa paikkaani ja tavaratkin löysivät omille paikoilleen kuin itsestään. Tuntui siltä, että olin lopultakin löytänyt tieni kotiin. Jokaisen puretun laatikon myötä tuntui myös siltä, että asiat alkoivat järjestyä ja elämäni alkoi saamaan aivan uudenlaista merkitystä.

Sama merkityksellisyyden tunne on säilynyt tähän päivään. Edelleen lähes päivittäin pysähdyn katsomaan ympärilleni ja lämmin kiitollisuuden tunne valtaa mieleni. Tiedän olevani juuri siellä, missä minun kuuluukin olla – kotona. Täällä kiireen ja suorittamisen tilalle on tullut lempeä läsnäolo ja armollisuus. Olen saanut toipua ja löytänyt lohtua sekä uskoa huomiseen.

Koti on aina ollut minulle se paikka, missä tunnen olevani turvassa ja hyväksytty. Mutta etenkin täällä, saan olla juuri sellainen kuin olen – aito oma herkkä itseni, ilman mitään rooleja tai suojakuoria. Koti on paikka, joka näyttää ja tuntuu minulta – siellä on minun värini, rakkaat tavarani, sielun- ja mielenrauha. 

Se on paikka, missä minun on hyvä olla keskeneräisenäkin ja saan olla rauhassa omien ajatusteni sekä tunnemyrskyjeni kanssa. Kotona saan rentoutua ja suojautua kaikelta ulkomaailman hälinältä sekä kuormittavilta ärsykkeiltä. Se on paikka, jossa lataan akkujani ja palaudun, jotta pystyn kohtaamaan ja hoitamaan muun elämän. 

Lempeyden lähteeni

Kirjoittaessani tätä keväällä 2021 olen asunut Villa Auringossa pian vuoden. Olen nähnyt sen kaikissa vuodenajoissa – ja nauttinut jokaisesta! Sairauslomani ja sen jälkeinen opintovapaani ovat mahdollistaneet rauhallisen elämänrytmin ja totuttelun muutokseen.

Pelkkää lepoa täällä maalla asuminen ei tietenkään ole, vaan arkeeni kuuluu monenlaiset askareet, jotta pieni torppani pysyy pystyssä. Talvella tehdään lumitöitä, kesällä ajetaan nurmikoita, hoidetaan kasvimaata ja käydään marjassa. Syksyisin ollaan haravan varressa ja varmistetaan polttopuut tulevaa varten. Viikoittaiseen tehtävälistaani kuuluu vesien pumppausta kaivosta, kuivakäymälän tyhjennystä, polttopuiden ja vesien kantamista yms. 

Rakastan kuitenkin yli kaiken tätä omaa rauhaa ja omaa rytmiä, jonka tämä kiireettömyyden keskellä asuminen mahdollistaa. Saareen kuljetaan lossilla ja lähin kauppa on yli 20 km päässä – mutta sekään ei haittaa. Sitä on asennoitunut niin eri tavalla kuin kaupungissa asuessa. Tarvittaessa täältä kuitenkin pääsee alle puolessa tunnissa Saloon, alle tunnissa Turkuun ja alle kahdessa tunnissa Helsinkiin. Ja kaikki tarvittavat peruspalvelut löytyy lähempääkin.

Elämääni täällä helpottaa myös se, että läheltä löytyy apu ja tarvittaessa turva vanhemmistani – näen sen suurena voimavarana ja mahdollisuutena. Samaan aikaan saan elää ihan omaa elämääni ja olla yksin, jos siltä tuntuu. Täytyy kuitenkin sanoa, että yksinolon lisäksi olen nauttinut suunnattomasti siitä, että olen saanut jakaa nämä puitteet myös ystävieni kanssa. Jaettu ilo on kaksinkertainen!

Tällä hetkellä nautin lisääntyneestä auringonvalosta ja ensimmäisistä kevään merkeistä. Odotan innolla jälleen aamu-uintejani, kunhan vain jäät sulavat ja päivät hieman lämpenevät. Hitaat aamut, takkatulen lämpö, arjen rauhallisuus ja kiireettömyys – niistä on onneni juuri nyt tehty.

Villa Aurinko on suurin voimavarani, horjumaton kivijalkani ja lempeyden lähteeni! <3

Kannustan sinuakin unelmoimaan, ottamaan rohkeita askeleita kohti haluamaasi muutosta ja kulkemaan päättäväisesti omannäköistä polkuasi. Tässä vinkkini sinulle!

10 askelta kohti elämänmuutosta :

1. Uskalla unelmoida, kuuntele sydäntäsi ja käänny sisäänpäin. 

2. Luota intuition voimaan ja uskalla kurkistaa niiden ovien taakse, jotka kutsuvat.

3. Anna unelmillesi aikaa kypsyä. Anna tunteillesi tilaa ja kohtaa myös mahdolliset vastustavat, lannistavat tai epäröivät ajatukset. 

4. Mieti, mistä olet valmis luopumaan? Mitä vanhaa olet valmis jättämään taaksesi? Usein jonkun oven täytyy ensin sulkeutua, jotta uutta voi tulla tilalle.

5. Hanki tukijoukkoja ja tee suunnitelma. Älä kuitenkaan välitä liikaa muiden mielipiteistä, vaan kulje rohkeasti omaa polkuasi!

6. Aloita tarvittaessa ensin jostain pienestä ja kulje askel askeleelta lähemmäs muutosta ja haaveitasi.

7. Älä luovuta, vaan opettele sietämään keskeneräisyyttä.

8. Kerää rohkeutta, luota ja usko itseesi. Sinä pystyt siihen.

9. Kun on aika – uskalla päästää irti vanhasta, hypätä ja heittäytyä.

10. Nauti matkasta!

"Muutos on alussa vaikeaa, keskellä sotkuista ja lopussa upeaa!"

Robin Sharman

LATAA MAKSUTON LEMPEYDEN TYÖKIRJA TÄÄLTÄ.

Kuvat: Inka Kiuru