Lempeämpi minä

  Oletko sinäkin joutunut  piiloutumaan suojamuurin taakse?  Tämä runo kuvaa hyvin sitä kehitystä, jota tämä lempeyden matka on minussa saanut aikaan. Vuosia yritin piilottaa herkkyyttäni ja haavojani. Yritin peittää traumaoireet, kuten paniikki- ja ahdistushäiriön, masennuksen ajanjaksot, unettomuuden ja syvät epäonnistumisen tunteet.  Pakenin pahaa oloani suorittamiseen ja yritin olla jotain muuta. Paiskin töitä ja uhmasin jatkuvasti jaksamistani. Treenasin kovaa ja halusin menestyä kaikilla niillä elämän osa-alueilla, joihin pystyin itse vaikuttamaan. Vaikeimpina aikoina rakentamani suojakuori oli niin vahva, että välillä minut ymmärrettiin vääriin ja luultiin koppavaksi. Todellisuudessa kyse oli aivan muusta - en vain pystynyt päästämään ihmisiä lähelleni eikä voimavarat riittäneet sosiaalisiin tilanteisiin. Muurieni suojassa kävin läpi omaa näkymätöntä taisteluani ja yritin parhaani mukaan selviytyä. Aika ajoin uskalsin laittaa itseni alttiiksi myös rakkaudelle, huomatakseni joka

Syleilyssäsi Tiedätkö sen tunteen, kun antautuu luonnon syleilyyn? Tämä runo on syntynyt sellaisesta hetkestä. Tämä on myös yksi ihan ensimmäisistä runoistani ja nyt se sai hieman uuden muodon ja ilmeen. Luonto on tärkeä lempeyden lähteeni ja se inspiroi myös kirjoittamaan. Luonnossa minä voimaannun - se hoitaa, kannattelee, kuuntelee ja hellii mieltä sekä kehoa. Luonto ei koskaan jätä yksin. Luonnossa oleminen auttaa minua pysähtymään ja olemaan läsnä tässä hetkessä. Samalla se muistuttaa elämän syklisyydestä - näin kesällä se puhkeaa täyteen loistoonsa, mutta pian tulee taas aika hiljentyä ja kääntyä sisäänpäin ihan pieneksi.  Ja tässäkin asiassa luonto on viisas ja me voimme ottaa siitä itsekin mallia.  Luonnossa myös aistit heräävät. Voi kuunnella, koskettaa ja tuntea, haistaa ja maistaa kaiken sen, mitä ympärillämme on - hetket luonnossa tekevät elämästä rikkaampaa ja tasapainoisempaa. Ja muistathan, että luonto löytyy yllättävänkin läheltä. Ei tarvitse lähteä kauas ja syvälle met

tunnistatko tällaisen rakkauskuplan? Runoa inspiroi hetki, jolloin olin sylikkäin keinutuolissa kaksi vuotiaan siskontyttöni kanssa - meidän omassa kuplassamme. Tädin murunen oli päiväunien jälkeen vielä hieman väsynyt ja halusi levätä sekä kerätä voimia tädin sylissä - ennen kuin lähtisi taas omiin suuriin seikkailuihinsa. Molemmat muruset ovat saapuneet luokseni viettämään saaristojuhannusta, joten rakkauskuplia on tällä viikolla luvassa monta lisää! Lempeää juhannusta juuri sinulle! 💗

Ukonilma Kun eilinen ukonilma ja tunteista puhuminen yhdistyivät mielessäni, syntyi tämä runo.  Tunteet ovat kuin pilvet, jotka tulevat ja menevät. Ne voivat myrskytä ja jyristä kuin ukkonen. Ne voi nähdä sekä aistia jo kaukaa ja joskus pieni tunnemyrsky voi olla paikallaan - se puhdistaa, aivan kuten eilinen sade puhdisti luonnossakin.  Toisiaan tunteet ovat kuin kuuma aurinko, joka lämmittää jokaista solua myöden. Ja yhtä lailla kuin säätilat luonnossa, tunteet voivat vaihtaa nopeasti suuntaa tai muotoaan. Myrskyn jälkeen tulee onneksi aina poutasää!  Millaista säätilaa omat tunteesi tällä hetkellä parhaiten kuvaavat? ☀️🌊🌈⛈💗

     Voittajako? Millainen voima sanoillamme  on toisiin ihmisiin? Tämän runon olen kirjoittanut tänä keväänä luovan kirjoittamisen -kurssilla. Ja viime viikkoina olen pohtinut paljon sanojen merkitystä, joten päätin rohkeasti julkaista runon samaisen teeman hengessä.  Runo eroaa hieman aikaisemmistani, mutta toivon sen kantaaottavan sävyn herättävän ajatuksia.  Me voimme vaikuttaa pienilläkin sanavalinnoillamme siihen, miten itseämme ilmaisemme. Mielestäni on tärkeä pohtia, millainen vaikutus sanoillamme on toisen ihmisen tunteisiin - sanat voivat parhaimmillaan eheyttää, mutta ne voivat tehdä myös rumaa jälkeä. Etenkin me erityisherkät saatamme jäädä pohtimaan pitkäksikin aikaa jotain toisen sanomaa ja pahimmillaan omalla kohdallani ikävät sanat saattavat viedä yöunet tai painaa mieltä monta päivää.  Muistetaan välillä punnita omia ajatuksiamme ennen kuin sanomme ne ääneen. Muistetaan lempeys myös muita kohtaan. Rohkaistaan, kannustetaan ja tuetaan toinen toisiamme.  Laitetaan hyvä k

  Aamurutiini Aamu-uinnit, niitä minä rakastan ja niitä olen myös kaivannut. Tällä viikolla kävin ensimmäisen kerran jäiden lähdön jälkeen pulahtamassa. Pian niistä tulee taas joka-aamuinen rutiinini - kunhan vähän vaan lämpenee. Aamuissa on jotain ihanaa taikaa - jotain herkkyyttä ja lempeyttä. Aistitkin ovat herkillä, vaikka mieli ja keho usein vielä vähän unessa. Ne ovat hetkiä, jolloin läsnä on vain meri, luonto ja minä. Ja se riittää. Mikä on sinun lempi aamurutiinisi? <3

 tabula rasa Joskus uskottiin, että ihminen on syntyessään kuin tyhjä taulu - ”tabula rasa”. Uskottiin, että pelkkä ympäristö ja kasvatus muokkaavat meistä sellaisia kuin olemme. Nykyään kuitenkin tiedetään, että perimällä on voimakas vaikutus etenkin temperamenttiin ja sitä kautta myös persoonallisuuteemme.  Ajatus on minusta joka tapuksessa lohdullinen - kaikkeen emme voi vaikuttaa, mutta moneen asiaan voimme. Vaikka geenit tai esim. lapsuuden kasvuympäristömme määrittävätkin merkittävän osan siitä, mitä olemme, ne ovat kuitenkin vain kehykset. Se, mitä värejä ja millaisia kuvia tauluumme haluamme piirtää, on ainakin osittain omissa käsissämme.  Omaa minuuttaan ja persoonallisuuttaan voi kehittää. Voimme muuttaa suuntaa tai aloittaa alusta, voimme tutustua itseemme paremmin ja opetella ohjautumaan elämään uudella tavalla. Koen, että ainakin oma identiteettini ja persoonallisuuteni ovat käyneet läpi isoa myllerrystä ja muutosprosessia. Tunnistan nykyään entistä paremmin omat ominaispi

Lapin taikaa Viime viikko vierähti eheyttävissä maisemissa äitini luona, meidän perheen pohjoisen kodissa. Pieni someloma teki myös hyvää. Mukaan mahtui monenlaisia tuntemuksia. Välillä mukana kulki haikeus ja suru siitä, ettei keho pysty samaan kuin ennen, ja että voimat loppuvat nykyään niin herkästi. Se, mikä ennen oli helppoa ja tuttua, ei ole välttämättä enää keholleni mahdollista. On täytynyt luoda uusia tapoja olla ja mennä: kulkea toista reittiä, hiljentää tahtia ja lyhentää matkaa. Mukana kulki kuitenkin myös vahva kiitollisuuden tunne: vaikka kaikki ei ole enää mahdollista, moni asia edelleen on - kunhan muistaa mennä omien voimien ja fibromyalgian ehdoilla. Lapin luonto ja maisemat hoitivat mieltä, antoivat jälleen toivottua perspektiiviä elämään sekä inspiroivat myös kirjoittamaan. Mikä sinua on inspiroinut viime aikoina? Mistä olet saanut voimaa tai selkeyttä elämääsi? Lempeää viikonloppua sinulle! <3

  Unettomuus Uusi viikko käyntiin voimattomissa tunnelmissa. Onneksi unettomuus ei enää kuitenkaan ole jokaöinen mittelö. Nykyään kamppailua käydään enemmänkin fibromyalgian ja siitä aiheutuvan kivun sekä uupumuksen kanssa. Etenkin näinä vaikeina hetkinä, sitä täytyy muistaa armollisuus, lempeä sisäinen puhe ja itsestä huolta pitäminen. Tämän runon olen kirjoittanut unettomuutta käsittelevän omakohtaisen novellin pohjalta. Novellin löydät täältä . Lähetän voimia ja lempeitä ajatuksia ihan jokaiselle, jolla on jonkinlainen selviytymistaistelu elämässään meneillään! <3

           Savasana Mitä ajatuksia tai tunteita runo sinussa herättää? Itselleni se kuvastaa havaintoja ja tuntemuksia joogaharjoituksen jälkeen, savasanassa eli loppurentoutuksessa. Sitä hetkeä, kun kaikki liike on lakannut ja keho antautuu lepoon. Jäljellä on vain hengitys ja levollisuus. Silloin tunnen olevani ehjä, turvassa ja kokonainen. Runon levollisten sanojen myötä toivotan lempeää uutta viikkoa! Muista, että sinä riität    –  juuri sellaisena kuin olet. <3

Fibromyalgia Pitkien tutkimusten ja epätietoisuuden jälkeen sain viime viikolla reumalääkäriltä vahvistuksen: sairastan fibromyalgiaa.  Sairaus on nyt osa minua ja se on hyväksyttävä. Sen kanssa on opeteltava kulkemaan yhteistä matkaa. Kuunneltava tarkasti kehon viestejä ja pidettävä huoli rajoista. Läsnä on ajoittain huoli tulevasta, voimattomuus ja suru menetetystä. Toisaalta haluan uskoa muutoksen voimaan, kulkea lempeydellä uutta kohti ja olla rohkea - kivuista ja muista haasteista huolimatta. Toipumisesta tulikin nyt sitten tällainen loppuelämän projekti, mutta matkani lempeämpään elämään jatkuu! Näistä ajatuksista syntyi tämä runo. Pystytkö samaistumaan? <3 Fibromyalgia on krooninen kipu- ja uupumusoireyhtymä, jossa keskushermostossa ja kipuradoissa on pysyvä säätelyhäiriö. Tulen kirjoittamaan tarkemmin aiheesta ja tuntemuksistani tänne blogiin hieman myöhemmin. Lempeää viikonloppua juuri sinulle! Psst. Pidän pienen kirjoitustauon täällä blogin puolella terveyteen

Villa Aurinko Tällä viikolla tulen kirjoittamaan blogiin rakkaasta kodistani, Villa Auringosta. Muutto saaristoon on ollut merkittävin askeleeni kohti lempeämpää elämää  – ja samaisesta aiheesta synty myös tämä runo. Mitä koti merkitsee sinulle? Onko koti sinullekin turvapaikka ja voimanlähde? Lempeää uutta viikkoa! <3

  Epäröinnin kynnyksellä Elämänmuutokseni myötä kuljen rohkeasti kohti itseni näköistä elämää ja kirjoitan avoimesti tarinaani uudelleen.  Vaikka nautin tästä matkasta ja kaikkien uusien ovien avaamisesta, huomaan silti välillä pohtivani - saanko, voinko, uskallanko tehdä tai ajatella näin?  Epäröinnin kynnyksellä pysähdyn hetkeksi menneeseen ja muistan  –  sinne en halua palata, joten ohjaan lempeästi itseni takaisin sydämeni äärelle. Se kyllä kertoo, minne suunnata ja mitä kohti kulkea.  Rohkeutta uuteen viikkoon  – juuri sinulle! <3

 Kiitos ystävälle Tämä ystävänpäiväruno syntyi hetkessä. Istuin alas, mietin itselleni tärkeää henkilöä ja sanat vain tulivat kuin itsestään, jostain tosi syvältä sisältäni. Omistan tämän runon erityisesti eräälle ystävälleni, mutta samalla tahdon sanoa kiitos kaikille läheisilleni. Kiitos siitä, että olette kulkeneet rinnallani vaikeiden hetkien läpi ja auttaneet jaksamaan. Kiitos teidän, olen edelleen tässä. Kiitos! Kenelle sinä haluaisit sanoa nämä sanat? Ketä sinä haluaisit kiittää? <3 Sydämellistä ystävänpäivää juuri sinulle!

 Olet rakkauden arvoinen! Halusin kirjoittaa rakkausrunon, mutta en ihan kenelle tahansa, vaan itselleni. Vihdoin huomaan katsovani itseäni lempeydellä ja rakkaudella. Vihdoin alan hyväksyä sen, mitä sisimmässäni olen ja tunnen. Myös sisäinen puheen sävy on toipumisen myötä muuttunut kauniimmaksi. Säröjä ja haavoja on toki edelleen, mutta osaan jo useammin katsoa niitäkin lämmöllä ja hellyydellä. Hyväksyvästi. Liian usein unohdamme suhteemme itseemme ja kuitenkin tämäkin suhde vaatii jatkuvaa työstämistä sekä huolenpitoa. Haluankin tämän runon myötä muistuttaa sen tärkeydestä. Itselleni tällä eheytymisen matkalla yksi suurimmista oivalluksista on ollut se, että haluan jatkossa olla itse itseni paras ystävä ja puoliso - se on se suhde, johon haluan panostaa. Antaa rakkautta ja huolenpitoa myös itselleni. Muistathan sinäkin sen. Mitä rakastat eniten itsessäsi? Mitä ihanaa voisit tänään tehdä itsellesi?  Rakkautta ja lempeyttä viikkoosi! <3

 Sanojen eheyttävästä voimasta Olen aiemmin julkaissut blogitekstin sanojen eheyttävästä voimasta. Voit lukea sen täältä . Käsittelen siinä mm. sitä, mitä kirjoittaminen itselleni merkitsee ja kuinka siitä on tullut tärkeä osa toipumisprosessiani. Samaisesta aiheesta inspiroituneena syntyi tämä runo.  Mikä tuo sinulle lohtua? Mikä on sinun supervoimasi?  Lempeää uutta viikkoa juuri  sinulle!

Ajatuksia uudelle viikolle  Emme aina voi tietää, mitä toinen käy omassa elämässään läpi ja millainen sisäinen kamppailu pinnan alla on käynnissä.  Tuntuu välillä siltä, että liian helposti sorrumme spekuloimaan tai tekemään omia johtopäätöksiä - ehkä jopa jakamaan niitä myös eteenpäin.  Sen sijaan voisimme keskittyä lisäämään ymmärrystä ja lempeyttä toisiamme kohtaan. Kunnioitetaan sitä, mitä emme tiedä ja luotetaan siihen, että jokainen yrittää parhaansa. Mitä tunteita runot sinussa herättävät?

  Runoja   Unettomina aamuöinä usein parasta on vain rauhassa keskittyä hengitykseen, sulkea silmät ja levätä.  Lepo auttaa palauttamaan voimia, vaikka ei uneen asti pääsisikään. Ja kun keho on kovilla, muistetaan lempeys - etenkin silloin. Hellitään ja hellitetään.  

  Lempeämpi minä Kipusin en kipuillut uskalsin taas unohtaa huipulla hellittää ihmetellen irtipäästää   Luovuin en luovuttanut rohkenin taas rauhoittua hiljaisuudessa herkistyä kiitollisuuteen keskittyä   Hymyilin en hylännyt aloin taas avautua vanhasta vapautua unelmointiin uskaltautua   Voimaannuin en voivotellut onnistuin taas oppimaan askelilleni antautumaan lempeydellä lähtemään                              --- Siipirikko varpunen se en ole minä sinun tahtosi vain   Omani menetin itseni kadotin emme me olleet yhtä   Kauniissa vankilassa en pystynyt hengittämään en näkemään   Sisintäni satutit kaikin tavoin rajoitit meidät rakkaudellasi hajotit   Nyt siivet kiinni ihollani syvälle piirtyneenä jotta muistaisin   Vaikka jäljet jäivät en enää otteeseesi jää katso, lennän vapauteen!                                                                            --- Väsymyksestä värisevä kehoni   Venyit ja taivuit aina äärimmilleen asti kunnes et enää jaksanut   Nyt on osattava pysähtyä uutt