Sanat voivat eheyttää, mutta ne voivat tehdä myös rumaa jälkeä.

 

  Voittajako?

Millainen voima sanoillamme on toisiin ihmisiin?

Tämän runon olen kirjoittanut tänä keväänä luovan kirjoittamisen -kurssilla. Ja viime viikkoina olen pohtinut paljon sanojen merkitystä, joten päätin rohkeasti julkaista runon samaisen teeman hengessä. 

Runo eroaa hieman aikaisemmistani, mutta toivon sen kantaaottavan sävyn herättävän ajatuksia. 

Me voimme vaikuttaa pienilläkin sanavalinnoillamme siihen, miten itseämme ilmaisemme. Mielestäni on tärkeä pohtia, millainen vaikutus sanoillamme on toisen ihmisen tunteisiin - sanat voivat parhaimmillaan eheyttää, mutta ne voivat tehdä myös rumaa jälkeä.

Etenkin me erityisherkät saatamme jäädä pohtimaan pitkäksikin aikaa jotain toisen sanomaa ja pahimmillaan omalla kohdallani ikävät sanat saattavat viedä yöunet tai painaa mieltä monta päivää. 

Muistetaan välillä punnita omia ajatuksiamme ennen kuin sanomme ne ääneen. Muistetaan lempeys myös muita kohtaan. Rohkaistaan, kannustetaan ja tuetaan toinen toisiamme. 

Laitetaan hyvä kiertämään ja unohdetaan sanallinen taistelu. Voittaja on mielestäni se, joka löytää vaikeastakin hetkestä jotain rohkaisevaa sanottavaa.

Oletko samaa mieltä? 

Lopuksi voisi miettiä, mitä kaunista haluisit tänään sanoa ystävällesi, työkaverillesi, perheenjäsenellesi tai vaikka vastaantulijalle? <3