Luonnon syleilyssä - lempeämpi minä

Syleilyssäsi



Tiedätkö sen tunteen, kun antautuu luonnon syleilyyn?

Tämä runo on syntynyt sellaisesta hetkestä. Tämä on myös yksi ihan ensimmäisistä runoistani ja nyt se sai hieman uuden muodon ja ilmeen.

Luonto on tärkeä lempeyden lähteeni ja se inspiroi myös kirjoittamaan. Luonnossa minä voimaannun - se hoitaa, kannattelee, kuuntelee ja hellii mieltä sekä kehoa. Luonto ei koskaan jätä yksin.

Luonnossa oleminen auttaa minua pysähtymään ja olemaan läsnä tässä hetkessä. Samalla se muistuttaa elämän syklisyydestä - näin kesällä se puhkeaa täyteen loistoonsa, mutta pian tulee taas aika hiljentyä ja kääntyä sisäänpäin ihan pieneksi. 

Ja tässäkin asiassa luonto on viisas ja me voimme ottaa siitä itsekin mallia. 

Luonnossa myös aistit heräävät. Voi kuunnella, koskettaa ja tuntea, haistaa ja maistaa kaiken sen, mitä ympärillämme on - hetket luonnossa tekevät elämästä rikkaampaa ja tasapainoisempaa.

Ja muistathan, että luonto löytyy yllättävänkin läheltä. Ei tarvitse lähteä kauas ja syvälle metsään tunteakseen luonnon voiman. Voit kävellä myös omalle pihalle, pellolle tai lähimmäiseen puistoon kaupungissa. Tunne maa jalkojesi alla. Katso taivasta, puun lehtiä ja kasveja ympärilläsi tai sulje silmäsi ja kuuntele lintujen laulua sekä hyönteisten surinaa ja pörinää. Luonto löytää ja tulee kyllä lähellesi!

Samaistutko? Mitä luonto merkitsee sinulle? 🌿💗



Kommentit