Lempeämpi minä

Syleilyssäsi Tiedätkö sen tunteen, kun antautuu luonnon syleilyyn? Tämä runo on syntynyt sellaisesta hetkestä. Tämä on myös yksi ihan ensimmäisistä runoistani ja nyt se sai hieman uuden muodon ja ilmeen. Luonto on tärkeä lempeyden lähteeni ja se inspiroi myös kirjoittamaan. Luonnossa minä voimaannun - se hoitaa, kannattelee, kuuntelee ja hellii mieltä sekä kehoa. Luonto ei koskaan jätä yksin. Luonnossa oleminen auttaa minua pysähtymään ja olemaan läsnä tässä hetkessä. Samalla se muistuttaa elämän syklisyydestä - näin kesällä se puhkeaa täyteen loistoonsa, mutta pian tulee taas aika hiljentyä ja kääntyä sisäänpäin ihan pieneksi.  Ja tässäkin asiassa luonto on viisas ja me voimme ottaa siitä itsekin mallia.  Luonnossa myös aistit heräävät. Voi kuunnella, koskettaa ja tuntea, haistaa ja maistaa kaiken sen, mitä ympärillämme on - hetket luonnossa tekevät elämästä rikkaampaa ja tasapainoisempaa. Ja muistathan, että luonto löytyy yllättävänkin läheltä. Ei tarvitse lähteä kauas ja sy...

Lapin taikaa Viime viikko vierähti eheyttävissä maisemissa äitini luona, meidän perheen pohjoisen kodissa. Pieni someloma teki myös hyvää. Mukaan mahtui monenlaisia tuntemuksia. Välillä mukana kulki haikeus ja suru siitä, ettei keho pysty samaan kuin ennen, ja että voimat loppuvat nykyään niin herkästi. Se, mikä ennen oli helppoa ja tuttua, ei ole välttämättä enää keholleni mahdollista. On täytynyt luoda uusia tapoja olla ja mennä: kulkea toista reittiä, hiljentää tahtia ja lyhentää matkaa. Mukana kulki kuitenkin myös vahva kiitollisuuden tunne: vaikka kaikki ei ole enää mahdollista, moni asia edelleen on - kunhan muistaa mennä omien voimien ja fibromyalgian ehdoilla. Lapin luonto ja maisemat hoitivat mieltä, antoivat jälleen toivottua perspektiiviä elämään sekä inspiroivat myös kirjoittamaan. Mikä sinua on inspiroinut viime aikoina? Mistä olet saanut voimaa tai selkeyttä elämääsi? Lempeää viikonloppua sinulle! <3