Lempeämpi minä

  Matkani joogaopettajaksi Haluan kertoa sinulle, miten toipuvasta ylisuorittajasta tuli lempeän läsnäolon joogaopettaja. Mistä kaikki alkoi ja mitä matka on vaatinut sekä myös antanut? Millaisia oivalluksia jooga on tuonut elämääni ja mitä jooga minulle merkitsee? Viime vuosien ajan olen kamppailut vaikean kroonisen sairauden kanssa ja joogasta on tullut yksi tärkeimmistä lempeyden lähteistäni, keinoista helpottaa oireita sekä harjoittaa kehon ja mielen yhteyttä. Jooga on mitä parhain tapa kasvattaa ja vahvistaa kehotietoisuutta. Lempeä ja kehoa kuunteleva jooga kunnioittaa myös kehoni rajoja sekä rajoitteita. Erästä joogaopettajaani lainaten, joogan myötä olen oppinut antamaan hyvää keholleni enkä enää egolleni .    Minustako joogaopettaja?   Kyllä – ja vieläpä lempeä sellainen. Tätä en olisi vielä jokunen vuosi sitten uskonut. Kuitenkin syksyllä 2019 vakavan uupumuksen jälkeen jooga tuli elämääni ja vähitellen mielessäni alkoi syntyä pieni haave joogaopettajuudesta – ainakin matkas

  Oletko sinäkin joutunut  piiloutumaan suojamuurin taakse?  Tämä runo kuvaa hyvin sitä kehitystä, jota tämä lempeyden matka on minussa saanut aikaan. Vuosia yritin piilottaa herkkyyttäni ja haavojani. Yritin peittää traumaoireet, kuten paniikki- ja ahdistushäiriön, masennuksen ajanjaksot, unettomuuden ja syvät epäonnistumisen tunteet.  Pakenin pahaa oloani suorittamiseen ja yritin olla jotain muuta. Paiskin töitä ja uhmasin jatkuvasti jaksamistani. Treenasin kovaa ja halusin menestyä kaikilla niillä elämän osa-alueilla, joihin pystyin itse vaikuttamaan. Vaikeimpina aikoina rakentamani suojakuori oli niin vahva, että välillä minut ymmärrettiin vääriin ja luultiin koppavaksi. Todellisuudessa kyse oli aivan muusta - en vain pystynyt päästämään ihmisiä lähelleni eikä voimavarat riittäneet sosiaalisiin tilanteisiin. Muurieni suojassa kävin läpi omaa näkymätöntä taisteluani ja yritin parhaani mukaan selviytyä. Aika ajoin uskalsin laittaa itseni alttiiksi myös rakkaudelle, huomatakseni joka

Syleilyssäsi Tiedätkö sen tunteen, kun antautuu luonnon syleilyyn? Tämä runo on syntynyt sellaisesta hetkestä. Tämä on myös yksi ihan ensimmäisistä runoistani ja nyt se sai hieman uuden muodon ja ilmeen. Luonto on tärkeä lempeyden lähteeni ja se inspiroi myös kirjoittamaan. Luonnossa minä voimaannun - se hoitaa, kannattelee, kuuntelee ja hellii mieltä sekä kehoa. Luonto ei koskaan jätä yksin. Luonnossa oleminen auttaa minua pysähtymään ja olemaan läsnä tässä hetkessä. Samalla se muistuttaa elämän syklisyydestä - näin kesällä se puhkeaa täyteen loistoonsa, mutta pian tulee taas aika hiljentyä ja kääntyä sisäänpäin ihan pieneksi.  Ja tässäkin asiassa luonto on viisas ja me voimme ottaa siitä itsekin mallia.  Luonnossa myös aistit heräävät. Voi kuunnella, koskettaa ja tuntea, haistaa ja maistaa kaiken sen, mitä ympärillämme on - hetket luonnossa tekevät elämästä rikkaampaa ja tasapainoisempaa. Ja muistathan, että luonto löytyy yllättävänkin läheltä. Ei tarvitse lähteä kauas ja syvälle met

Kokemusasiantuntijan pohdintoja Viime viikolla kirjoittelin erityisherkkyyden kokemusasiantuntija koulutuksesta. Kerroin  yleisesti sen sisällöstä ja kokemusasiantuntijuudesta sekä siitä, miten koin itse koulutuksen. Mikäli se jäi lukematta ja koulutus kiinnostaa, kurkkaa edellinen postaus helposti täältä . Tällä kerralla kirjoitan tarkemmin omista oivalluksistani ja pohdinnoistani, joita koulutuksen myötä heräsi.   Pidin koko matkan ajan myös  Instagramin puolella fiilispäiväkirjaa . Voit kuunnella ja katsoa päiväkirjan   profiilini kohokohdista   (HSP).     Millaista tarinaa kerromme itsestämme?   Koulutuksen alussa päästiin heti kiinni hyvin tärkeään kysymykseen: pohdimme meidän erityisherkkien identiteettiä, sen rakentumisesta ja sitä tarinaa, mitä me itsestämme kerromme  – muille ja myös itsellemme.   Olen itse oivaltanut oman uupumiseni myötä sen, miten tärkeää onkaan, että omaan herkkyyteen tutustuu ja sitä työstää rakentavalla ja itsekunnioitusta lisäävällä tavalla. Sen myötä j

Erityinen  tietoisuuskuukausi toukokuu toivoa täynnä   Toukokuu  on täynnä monia erilaisia ​​terveyteen liittyviä tietoisuuden tapahtumia.  Toukokuu on myös useiden kroonisten sairauksien tietoisuuskuukausi – niin myös fibromyalgian. Tässä kuussa vietetään myös Maailman fibromyalgiapäivää 12.5.  Purppura on yhteinen kansainvälinen päivän tunnusväri.  Näiden teemojen hengessä kirjoittelen tällä kertaa.   Viime viikolla Ilta-Sanomat julkaisi minun kokemukseni fibromyalgiasta . Sydämellinen kiitos vielä toimittaja Noora Valkoselle , kun otit yhteyttä ja halusit kertoa tarinani. Se liikuttaa ja lämmittää mieltäni edelleen. Jutussa kiteytyi kauniisti ja osuvasti ajatukseni, ja mielestäni siitä välittyi myös onnistuneesti itselleni tärkeät teemat: pysähtyminen, toipuminen, muutos ja tietysti lempeys. Tärkeintä oli kuitenkin tehdä fibromyalgiaa tunnetuksi.  Voit lukea jutun täältä.   Soihdunkantajat   Saamani palautteen perusteella tarinaani on moni pystynyt samaistumaan, ja juuri se antaa

  Aamurutiini Aamu-uinnit, niitä minä rakastan ja niitä olen myös kaivannut. Tällä viikolla kävin ensimmäisen kerran jäiden lähdön jälkeen pulahtamassa. Pian niistä tulee taas joka-aamuinen rutiinini - kunhan vähän vaan lämpenee. Aamuissa on jotain ihanaa taikaa - jotain herkkyyttä ja lempeyttä. Aistitkin ovat herkillä, vaikka mieli ja keho usein vielä vähän unessa. Ne ovat hetkiä, jolloin läsnä on vain meri, luonto ja minä. Ja se riittää. Mikä on sinun lempi aamurutiinisi? <3

Lapin taikaa Viime viikko vierähti eheyttävissä maisemissa äitini luona, meidän perheen pohjoisen kodissa. Pieni someloma teki myös hyvää. Mukaan mahtui monenlaisia tuntemuksia. Välillä mukana kulki haikeus ja suru siitä, ettei keho pysty samaan kuin ennen, ja että voimat loppuvat nykyään niin herkästi. Se, mikä ennen oli helppoa ja tuttua, ei ole välttämättä enää keholleni mahdollista. On täytynyt luoda uusia tapoja olla ja mennä: kulkea toista reittiä, hiljentää tahtia ja lyhentää matkaa. Mukana kulki kuitenkin myös vahva kiitollisuuden tunne: vaikka kaikki ei ole enää mahdollista, moni asia edelleen on - kunhan muistaa mennä omien voimien ja fibromyalgian ehdoilla. Lapin luonto ja maisemat hoitivat mieltä, antoivat jälleen toivottua perspektiiviä elämään sekä inspiroivat myös kirjoittamaan. Mikä sinua on inspiroinut viime aikoina? Mistä olet saanut voimaa tai selkeyttä elämääsi? Lempeää viikonloppua sinulle! <3

  Unettomuus Uusi viikko käyntiin voimattomissa tunnelmissa. Onneksi unettomuus ei enää kuitenkaan ole jokaöinen mittelö. Nykyään kamppailua käydään enemmänkin fibromyalgian ja siitä aiheutuvan kivun sekä uupumuksen kanssa. Etenkin näinä vaikeina hetkinä, sitä täytyy muistaa armollisuus, lempeä sisäinen puhe ja itsestä huolta pitäminen. Tämän runon olen kirjoittanut unettomuutta käsittelevän omakohtaisen novellin pohjalta. Novellin löydät täältä . Lähetän voimia ja lempeitä ajatuksia ihan jokaiselle, jolla on jonkinlainen selviytymistaistelu elämässään meneillään! <3

           Savasana Mitä ajatuksia tai tunteita runo sinussa herättää? Itselleni se kuvastaa havaintoja ja tuntemuksia joogaharjoituksen jälkeen, savasanassa eli loppurentoutuksessa. Sitä hetkeä, kun kaikki liike on lakannut ja keho antautuu lepoon. Jäljellä on vain hengitys ja levollisuus. Silloin tunnen olevani ehjä, turvassa ja kokonainen. Runon levollisten sanojen myötä toivotan lempeää uutta viikkoa! Muista, että sinä riität    –  juuri sellaisena kuin olet. <3