Oppeja ja oivalluksia: HSP-kokemusasiantuntijakoulutus

Kokemusasiantuntijan pohdintoja

Viime viikolla kirjoittelin erityisherkkyyden kokemusasiantuntija koulutuksesta. Kerroin yleisesti sen sisällöstä ja kokemusasiantuntijuudesta sekä siitä, miten koin itse koulutuksen. Mikäli se jäi lukematta ja koulutus kiinnostaa, kurkkaa edellinen postaus helposti täältä.

Tällä kerralla kirjoitan tarkemmin omista oivalluksistani ja pohdinnoistani, joita koulutuksen myötä heräsi. Pidin koko matkan ajan myös Instagramin puolella fiilispäiväkirjaa. Voit kuunnella ja katsoa päiväkirjan profiilini kohokohdista (HSP).

  

Millaista tarinaa kerromme itsestämme? 

Koulutuksen alussa päästiin heti kiinni hyvin tärkeään kysymykseen: pohdimme meidän erityisherkkien identiteettiä, sen rakentumisesta ja sitä tarinaa, mitä me itsestämme kerromme – muille ja myös itsellemme. Olen itse oivaltanut oman uupumiseni myötä sen, miten tärkeää onkaan, että omaan herkkyyteen tutustuu ja sitä työstää rakentavalla ja itsekunnioitusta lisäävällä tavalla. Sen myötä jokainen meistä pystyy paremmin kertomaan itsestään myös ulospäin tarinaa positiivisessa ja hyvässä valossa – niin, että erityisherkkyys on voimavara, ei heikkous tai vika. 

Ja toinen heti alkumetreillä esille noussut huomio, jota ei mielestäni voi liikaa korostaa: meidän herkkyyttämme ei tarvitse poistaa – eikä sitä tai meitä ihmisinä tarvitse korjata, vaan me saamme olla juuri sellaisia kuin olemme. 

 

Koulutuksen myötä itselläni on vahvistunut ajatus siitä, että herkkyys on juuri se asia, mikä tekee itsestäni erityisen ja se on eräänlainen minun lahjani tälle maailmalle. Jos joku ei sitä niin näe, se on hänen menetyksensä. Enkä ajattele missään nimessä niin, että herkkyys olisi pelkästään taakka, joka vain rasittaa elämääni. Eikä se ole myöskään asia, mitä häpeän itsessäni – ja sitä kautta pienentäisin itse itseäni. On tärkeää huomioida, että nimenomaan sillä on suuri merkitys, miten me erityisherkät itse suhtaudumme itseemme ja toisiimme – vastuu ei ole ainoastaan muilla, vaan muutos on myös meidän omissa käsissämme.

 

Rajojen merkitys erityisherkille?

Koulutuksessa puhuttiin myös itsellenikin varsin ajankohtaisesta ja tärkeästä aiheesta eli rajoista. Erityisesti meillä erityisherkillä rajat ja niiden tärkeys korostuvat. Rajojen avulla pystymme pitämään paremmin huolta omasta jaksamisestamme, jotta välttyisimme esimerkiksi ylikuormittumiselta. 

Itselläni on taustalla vaikea uupumus, ylikunto ja uusimpana tulokkaana fibromyalgia (kipu- ja uupumusoireyhtymä) eli krooninen sairaus, joka vaikuttaa elämääni pysyvästi monella osa-alueella. Näin ollen omat lähtökohtani ovat jo sellaiset, että rajoja on ihan pakko vetää ja niihin on kiinnitettävä erityistä huomiota tai omat voimat loppuvat hyvin nopeasti.

 

Mitä rajat sitten tarkoittaa? Niillä voidaan tarkoittaa mm. sosiaalisia rajoja, joita on pakko vetää ihmissuhteiden kohdalla. On huolehdittava omasta ajasta ja etenkin palautumisesta. Lisäksi on olemassa erilaisia fyysisiä rajoja, jotka nekin ovat tärkeitä määrittämään esimerkiksi sen, mikä omassa kehossa tuntuu hyvältä ja mikä ei – tai minkä verran läheisyyttä ja missäkin vaiheessa tuntuu meille sopivalta.

Myös kaikki muut minuuteen liittyvät rajat ovat olennaisia. Käytän itse mielelläni englanninkielistä sanaa self-love eli terve itserakkaus. Sitä itse opettelen – lempeää suhtautumista itseensä ja omasta itsestään sekä jaksamisestaan huolehtimista. Rajojen merkitys on mielestäni iso aihe ja itsellekin tosiaan varsin ajankohtainen. Ehkä siellä on muitakin, joille rajat resonoi, joten näihin täytynee palata joskus ihan oman postauksen kanssa.

 

Samassa yhteydessä rajojen kanssa puhuimme myös sosiaalisesta mediasta, joka liittyy myös rajoihin. On ihan viisasta välillä pysähtyä pohtimaan, miten olla somessa oma aito itsensä ja silti pitää kiinni omista rajoistaan? On tärkeää muistaa huolehtia omista tunteistaan ja jaksamisestaan sekä jakaa omasta elämästään juuri sen verran, mikä itsestä tuntuu hyvältä. Ilokseni olen saanut huomata, että somesta löytyy paljon vertaisia, joten sieltäkin olen saanut tukea ja ymmärrystä. Koen, että parhaimmillaan somella on juurikin tällaista ”rahatonta” arvoa, jolla on etenkin tässä ajassa suuri merkitys.

Mitä ajatuksia palautuminen herättää?

Palautuminen on taas sellainen teema, mistä voisin puhua ja kirjoittaa vähän enemmänkin – toinen oman blogipostauksen arvoinen aihe. Jokin verran olen jo sitä täällä aiemminkin sivunnut. 

 

Itselläni on nykyään hieman ristiriitainen suhde palautumiseen. Elin vuosia niin, etten huolehtinut palautumisesta lainkaan. Suoritin menemään, treenasin kovaa, tein paljon töitä ja annoin itsestäni jokaiselle elämän osa-alueelle suurin piirtein kaikkeni – ja nukuin siihen päälle vielä huonosti ja vähän. Olin jatkuvassa alipalautumisen tilassa ja sitä kesti useamman vuoden. Se elämä, jota vielä kaksi vuotta sitten elin, järkyttää nyt.

 

Se järkyttää etenkin sen takia, että olin tiennyt erityisherkkyydestäni jo vuosia ja silti suoritin elämääni huomioimatta herkkyyttäni, kuuntelematta kehoani sekä arvostamatta itseäni. En ollut suostunut hyväksymään sitä, miten paljon tarvitsen aikaa palautumiselle ja levolle. Ihan jokaisen meistä olisi hyvä hetkeksi pysähtyä ja miettiä: Huolehdinko palautumisestani? Varaanko siihen tällä hetkellä tarpeeksi aikaa? Onko se arjessani mahdollista?

 

Sitten vasta, kun sairastuin ylikuntoon ja uuvuin, olen alkanut ymmärtää palautumisen merkityksen ja sen, että se todellakin puuttui elämästäni aiemmin lähes kokonaan. Nyt tilanne on ollut puolitoista vuotta päinvastainen. Ja viimeistään fibromyalgian myötä palautumisesta huolehtiminen on tullut osaksi jokapäiväistä elämääni – ja siitä syntyy se ristiriitainen suhde: joudun miettimään palautumista ihan liikaakin. 

Palautumisesta huolehtiminen melkeinpä hallitsee elämääni tällä hetkellä ja se aiheuttaa jo ajoittain (hoito)väsymystä. Välillä tuntuu, ettei elämäni ole muuta kuin palautumista palautumisen perään. On siinä toki hyväkin puolensa: luulenpa, että minusta tulee vähitellen myös palautumisen asiantuntija.

 

Palautumisen merkitystä ei voi siis myöskään liikaa korostaa. Ja itse olen joutunut oppimaan sen kovimman koulun kautta – ja läksyni kyllä oppinut. Tosin se, mitä kautta tämä piti oppia, tuntuu nyt suorastaan typerältä. Siksi sanon tämän: jos sinulla on mahdollisuus vaikuttaa siihen, ettet uupuisi tai väsyisi liikaa, tee se ja tee se ajoissa! Huolehdi erityisherkkyydestäsi tai jaksamisestasi – huomioi ne pienissäkin asioissa ja päivittäin.

 

Jos erityisherkkyys ja uupuminen kiinnostaa enemmän lue aikaisempi postaus täältä.

 

Mikä estää olemasta oma herkkä itsemme? 

Koulutuksen lopulla pohdimme vielä sitä, miten erilaisia erityisherkkiä meitä onkaan – toinen on introventti, yksi elämyshakuinen, kolmas ambivertti ja neljäs kaikkea tätä jne. Pohdimme myös, mikä on joskus estänyt meitä olemasta oma herkkä itsemme – miksi olemme joskus piilottaneet tämän ominaisuutemme?

Tähän keksin (valitettavasti) montakin syytä omasta elämästäni. Ja se on myös sellainen kysymys, mitä olen itsekin pohtinut viime vuosina paljon – ja etenkin elämänmuutokseni myötä.

 

Olen esimerkiksi kokenut, että työelämä ei ole sellainen paikka, missä herkkyyttä olisi nähty voimavarana, vaan enemmän rasitteena. Asiana, joka kannattaa pitää vain omana tietonaan ja piilossa. Sen takia koen myös itse joutuneeni tai päätyneeni tiettyihin ratkaisuihin, mitkä eivät ole olleet terveydelleni suotuisia. 

Omalla kohdallani herkkyyden kanssa kipuiluun on vaikuttanut myös muiden ihmisten mielipiteet ja reagointi. Tällöinkin herkkyyteen on useimmiten liittynyt negatiivinen suhtautuminen tai en ole kokenut tulevani ymmärretyksi. Ja ne kokemukset ovat vuosien saatossa muokanneet minäkuvani kehitystä hieman vääristyneeseen suuntaan, minkä takia en ole aina pystynyt olemaan oma herkkä itseni. Sen sijaan olen yrittänyt peittää herkän puoleni, kompensoida sitä väärillä tavoilla ja kokenut itseni hankalaksi sekä vääränlaiseksi.

 

Näiden mielipiteiden ja työelämän arvojen taustalla vaikuttavat vielä kuitenkin laajemmat ja hitaammin muuttuvammat tekijät, kuten yhteiskunnan normit ja meidän koko kulttuuri, jotka eivät ole koskaan mielestäni pitäneet herkkyyttä arvossaan – ainakaan toistaiseksi. Toivottavasti tämä on muuttuva asia ja nimenomaan siihen pyrin omallakin toiminnallani vaikuttamaan. Muistetaan, että pienistä puroista muodostuu se suurikin joki. Jokaisen omalla asenteella ja teoilla on merkitystä.

Mikä erityisherkkyyden kysymys mietityttää sinua?

Vaikka olen nyt virallisesti eritysherkkyyden kokemusasiantuntija, oppimismatkani herkkyyden parissa jatkuu edelleen. Koulutus antaa hyvät eväät asiantuntijana toimimiselle, mutta isoimman työn olen tehnyt vuosien aikana itse ja suurimman opin olen saanut omasta elämästäni sekä omista oivalluksistani – eikä sitä koskaan lakkaa oppimasta uutta.

Olisi mukava kuulla, millaisia ajatuksia sinulle herää näistä omista pohdinnoistani? Onko joku aihe sellainen, mistä haluaisit ehkä vaihtaa ajatuksia tai mikä kysymys mietityttää sinua eniten? Entä mistä aiheesta haluaisit kuulla jatkossa lisää? Laita rohkeasti viestiä Instagramin puolella tai sähköpostitse lempeampimina@gmail.com.

Lempeyttä viikonloppuusi ja 

kiitos, kun luit! <3

Kuvat: Emmi Kiesvaara