Lempeämpi minä

  Unettomuus   Oletko koskaan miettinyt, mitä sinulle merkitsevät hyvät yöunet? Osaatko arvostaa unta ja nukkumista? Joudutko näkemään vaivaa hyvien yöunien eteen? Entä mitä olisit valmis tekemään ne saadaksesi?    Yksi oman elämäni haastavimmista asioista on ollut yli 10 vuoden ajan nimenomaan nukkuminen. Hyvät yöunet ovat useimmiten sellainen harvinaisuus, että olen valmis tekemään  paljonkin töitä niiden eteen. Ja niin sitä täytyykin tehdä – joka päivä. Priorisoida ja nähdä vaivaa. Tällä kertaa kirjoittelenkin siitä, miltä elämäni unettomuuden kanssa näyttää ja tuntuu . Lääkkeitä ja katkonaisia öitä   En ole enää vuosiin pärjännyt arjessani ilman unta tukevaa lääkitystä. Tietysti alkuun sitä vastustelin ja lääkkeettömiäkin aikoja on kokeiltu, mutta ne kokeilut ovat aina päättyneet sairauslomaan. Kun unettomia öitä on takana muutama kuukausi, keho ja mieli joutuvat niin koville, ettei päivän askareista enää selviydy.  Lopulta olen ymmärtänyt, että tärkeintä hyvinvointini kannalta on

  Oletko sinäkin joutunut  piiloutumaan suojamuurin taakse?  Tämä runo kuvaa hyvin sitä kehitystä, jota tämä lempeyden matka on minussa saanut aikaan. Vuosia yritin piilottaa herkkyyttäni ja haavojani. Yritin peittää traumaoireet, kuten paniikki- ja ahdistushäiriön, masennuksen ajanjaksot, unettomuuden ja syvät epäonnistumisen tunteet.  Pakenin pahaa oloani suorittamiseen ja yritin olla jotain muuta. Paiskin töitä ja uhmasin jatkuvasti jaksamistani. Treenasin kovaa ja halusin menestyä kaikilla niillä elämän osa-alueilla, joihin pystyin itse vaikuttamaan. Vaikeimpina aikoina rakentamani suojakuori oli niin vahva, että välillä minut ymmärrettiin vääriin ja luultiin koppavaksi. Todellisuudessa kyse oli aivan muusta - en vain pystynyt päästämään ihmisiä lähelleni eikä voimavarat riittäneet sosiaalisiin tilanteisiin. Muurieni suojassa kävin läpi omaa näkymätöntä taisteluani ja yritin parhaani mukaan selviytyä. Aika ajoin uskalsin laittaa itseni alttiiksi myös rakkaudelle, huomatakseni joka

  Elämyshakuinen erityisherkkä   Julkaisin aiemmin tällä viikolla Instagramissa aiheesta elämyshakuinen erityisherkkä . (Näet julkaisun täältä .) Kerroin, kuinka olin viettänyt kokemusrikasta viikonloppua Helsingissä – nauttien kaupunkilaiselämästä, mutta kuinka koin tämän jälkeen entistä voimakkaampaa tarvetta yksin olemiselle ja palautumiselle. Osa herkistä varmasti tunnistaa tästä jo itsensä.   Kerroin myös, että pystyn erottamaan itsessäni selkeästi kaksi eri puolta – sen, joka nauttii elämyksistä, ihmisistä sekä kaupungin mahdollisuuksista (kuormituksesta huolimatta) ja sen, joka rakastaa vetäytyä omaan rauhaan, kiireettömyyden ja luonnon keskelle.  Koen olevani erityisherkkä, mutta samaan aikaan myös elämyshakuinen (HSS, High Sensation Seeker).    Aihe herätti paljon kiinnostusta ja resonoi monessa, joten seuraajieni toiveesta lupasin kirjoitella tästä erityisherkkyyden muodosta tarkemmin tänne blogin puolelle. Tekstini pohjautuu pitkälti  omiin havaintoihini  eli kirjoitan kok

Ukonilma Kun eilinen ukonilma ja tunteista puhuminen yhdistyivät mielessäni, syntyi tämä runo.  Tunteet ovat kuin pilvet, jotka tulevat ja menevät. Ne voivat myrskytä ja jyristä kuin ukkonen. Ne voi nähdä sekä aistia jo kaukaa ja joskus pieni tunnemyrsky voi olla paikallaan - se puhdistaa, aivan kuten eilinen sade puhdisti luonnossakin.  Toisiaan tunteet ovat kuin kuuma aurinko, joka lämmittää jokaista solua myöden. Ja yhtä lailla kuin säätilat luonnossa, tunteet voivat vaihtaa nopeasti suuntaa tai muotoaan. Myrskyn jälkeen tulee onneksi aina poutasää!  Millaista säätilaa omat tunteesi tällä hetkellä parhaiten kuvaavat? ☀️🌊🌈⛈💗

Kokemusasiantuntijan pohdintoja Viime viikolla kirjoittelin erityisherkkyyden kokemusasiantuntija koulutuksesta. Kerroin  yleisesti sen sisällöstä ja kokemusasiantuntijuudesta sekä siitä, miten koin itse koulutuksen. Mikäli se jäi lukematta ja koulutus kiinnostaa, kurkkaa edellinen postaus helposti täältä . Tällä kerralla kirjoitan tarkemmin omista oivalluksistani ja pohdinnoistani, joita koulutuksen myötä heräsi.   Pidin koko matkan ajan myös  Instagramin puolella fiilispäiväkirjaa . Voit kuunnella ja katsoa päiväkirjan   profiilini kohokohdista   (HSP).     Millaista tarinaa kerromme itsestämme?   Koulutuksen alussa päästiin heti kiinni hyvin tärkeään kysymykseen: pohdimme meidän erityisherkkien identiteettiä, sen rakentumisesta ja sitä tarinaa, mitä me itsestämme kerromme  – muille ja myös itsellemme.   Olen itse oivaltanut oman uupumiseni myötä sen, miten tärkeää onkaan, että omaan herkkyyteen tutustuu ja sitä työstää rakentavalla ja itsekunnioitusta lisäävällä tavalla. Sen myötä j