Oletko elämyshakuinen erityisherkkä? – toivepostaus 1/2

 

Elämyshakuinen erityisherkkä

 

Julkaisin aiemmin tällä viikolla Instagramissa aiheesta elämyshakuinen erityisherkkä. (Näet julkaisun täältä.) Kerroin, kuinka olin viettänyt kokemusrikasta viikonloppua Helsingissä – nauttien kaupunkilaiselämästä, mutta kuinka koin tämän jälkeen entistä voimakkaampaa tarvetta yksin olemiselle ja palautumiselle. Osa herkistä varmasti tunnistaa tästä jo itsensä.

 

Kerroin myös, että pystyn erottamaan itsessäni selkeästi kaksi eri puolta – sen, joka nauttii elämyksistä, ihmisistä sekä kaupungin mahdollisuuksista (kuormituksesta huolimatta) ja sen, joka rakastaa vetäytyä omaan rauhaan, kiireettömyyden ja luonnon keskelle. Koen olevani erityisherkkä, mutta samaan aikaan myös elämyshakuinen (HSS, High Sensation Seeker). 

 

Aihe herätti paljon kiinnostusta ja resonoi monessa, joten seuraajieni toiveesta lupasin kirjoitella tästä erityisherkkyyden muodosta tarkemmin tänne blogin puolelle. Tekstini pohjautuu pitkälti omiin havaintoihini eli kirjoitan kokemusasiantuntijan ominaisuudessa, mutta lainaan myös psykologian tohtori ja herkkyystutkija Elaine Aronia.

 

Muistutan tähän alkuun vielä näistä erityisherkkyyden osa-alueista, jotka etenkin elämyshakuisella ovat helposti vähän turhankin aktiivisessa käytössä, jolloin ylikuormittumisen kanssa saa olla tarkkana:

1. tunne-elämän voimakkuus, emotionaalinen reaktiivisuus ja empatia (tunteiden ja tuntemusten voimakas kokeminen)

2. kuormittumisalttius (ylivireys, ylikuormitus)

3. aistiärsykkeiden ja -tiedon syvällinen prosessointi (tietoinen ja tiedostamaton)

4. tarkka havainnointikyky (vivahteet, yksityiskohdat, kokonaisuus)

 

Jos erityisherkkyys on kokonaisuudessaan sinulle vielä vieras käsite, kannattaa lukea ensin aiemmat kirjoitukseni aiheesta, löydät ne kootusti täältä.

 

Mitä tarkoittaa herkän elämyshakuisuus? 

On tärkeä muistaa, että niin kuin meitä ihmisiä yleensäkin myös erityisherkkiä on moneen lähtöön. Jokainen elämyshakuinen erityisherkkä on myös yksilö ja jokaisella on yksilölliset ominaisuudet. 

Itse esimerkiksi en tunnista läheskään kaikkia elämyshakuisuuteen liitettyjä piirteitä itsestäni, mutta toiset niistä kolahtavat sitäkin vahvemmin. Muun muassa rutiinit ovat itselleni tärkeitä. Ne tuovat turvaa, merkityksellisyyttä ja selkeyttä elämääni. Samaan aikaan liika paikalleen pysähtyminen ja elämän oravanpyörämäisyys ahdistavat. Kaipaan elämääni vapauden tunnetta, haluan oppia uusia asioita enkä halua, että elämä muuttuu liian ”tavalliseksi”. Tarvitsen paljon omaa aikaa, mutta samalla uusien ihmisten kohtaaminen houkuttelee.

Elaine Aron kirjoittaa elämyshakuisuudesta monipuolisesti kirjassaan Erityisherkkä ihminen ja parisuhde. Hänen mukaan elämyshakuisessa erityisherkässä yhdistyvät herkän näkemyksellisyys ja elämyshakuisen into sekä uteliaisuus. Tämän allekirjoitan. 

Kirjassa voi myös tehdä elämyshakuisuustestin. (Löydät samaisen testin täältä.) Mielenkiintoista kyllä, tämän testin mukaan en ole kovinkaan elämyshakuinen – mutta olen tuloksesta hieman eri mieltä. Elainekin toteaa kirjassaan, että erityisherkkyys ja elämyshakuisuus eivät ole toisistaan riippumattomia, mikä tarkoittaa sitä, että taso saattaa olla korkea jommassakummassa tai molemmissa, tai matala kummassakin. Näin ollen koen, että erityisherkkyyden tasoni on korkea ja elämyshakuisuuden hieman matalampi, mutta on silti olemassa oleva piirre. 

Elämyshakuisuuteen liitetään usein kaipuu vaihteluun sekä syviin elämyksiin esimerkiksi matkustelun, taiteen tai vaikka musiikin myötä. Nimenomaan nämä kaikki tunnistan itsestäni hyvin voimakkaina. Rakastan nähdä uusia paikkoja, matkustella ja uppoutua ihastelemaan taidetta tai luoda sitä myös itse. Luovuus ja itsensä toteuttaminen on minulle tärkeää. Myös musiikin myötä koetut elämykset ovat minulle osa elämän eliksiiriä – rakastan käydä livekeikoilla, mutta kuuntelen musiikkia myös päivittäin ja elän usein tunteeni sen kautta.

 
Omista kokemuksistani

Elämyshakuisuuteeni liittyy myös voimakas halu palata aina uudelleen ja uudelleen suurien tunteiden äärelle ja nauttia niiden väriloistosta kaikessa kirjavuudessaan. En tarvitse elämyksellisyyteen välttämättä muita ihmisiä tai sen ihmeempiä puitteita, vaan yleensä suurimmat elämykset koen ihan vain oman pääni sisällä tai nautin niistä yhtä lailla yksin. Inspiroidun, liikutun ja vaikutun herkästi sekä nautin sille tunteelle antautumisesta. Mieleni pursuaa ideoita välillä sellaisella vauhdilla, etten itsekään meinaa pysyä mukana.

Ei siis riitä, että koen erityisherkkänä asiat ja tunteet jo luonnostaan isosti, vaan sen lisäksi elämyshakuisuuden myötä myös haluan tietoisesti niitä suuria tunteita ja kokemuksia elämääni. Tarvitsen esimerkiksi sitä tunnetta, kun musiikki tuntuu ja värähtelee kehoni jokaisessa solussa tai kun elokuva tai teatteriesitys liikuttaa kyyneliin asti. Ylipäätänsä niiden kokemusten ja välillä ikävienkin tunteiden myötä, tunnen olevani elossa.

 

Uskon, että myös urheiluun hurahtamisen taustalla on nimenomaan elämyshakuisuuteeni. Olen aina rakastanut treenin tarjoamia haasteita ja sen tuomaa hyvää oloa. Olen ollut jopa riippuvainen sen tuomista endorfiinipiikeistä. Nautin myös urheilussa kilpailusta, minkä takia ennen uupumistani osallistuin useisiin juoksutapahtumiin ja kilpailin itseäni vastaan puolimaraton matkoilla. Joka kerta tavoittelin parempaa aikaa ja halusin sitä kautta saada lisää elämyksiä.

 

Kiinnostavaa on myös se, että introvertti erityisherkkä voi olla elämyshakuinen. Itse koen olevani sosiaalinen introvertti eli ambivertti. Nämäkin toisistaan eroavat piirteet eivät siis sulje toisiaan pois. Kuten terapeuttini sanoo, ei meissä ole niinkään erillisiä puolia, vaan kaikki ovat osa yhtä kokonaisuutta, osa minuuttasi.

Mitä elämyshakuisuus ei ole erityisherkillä? 

On hyvä huomata, että erityisherkän elämykset eivät myöskään vaadi tai sisällä yleensä fyysisiä riskejä, extreme-lajeja tai tarkoita adrenaliinihakuisuutta. Elämyshakuiset erityisherkät haluavatkin usein kokea ja nauttia uusista kokemuksista turvallisesti. Elaine Aronin mukaan, jos ihminen on vain elämyshakuinen eikä erityisherkkä, hän todennäköisesti ottaa huomattavasti enemmän riskejä, sillä hän ei yhtä helposti pysähdy harkitsemaan tilannetta ja päätöksiään etukäteen. Eikä hän myöskään tarvitse yhtä paljon aikaa palautumiseen.

 

Kumpaan joukkoon kuulut?

Ehkä tunnistat itsestäsi erityisherkkyyden ja mahdollisesti yhdistät siihen myös elämyshakuisuuden. Ehkä et ole ihan varma. Voisit kysyä itseltäsi muutaman kysymyksen:

 

1.    Teetkö rohkeitakin elämänmuutoksia?

2.    Kaipaatko suuria tunteita ja elämyksiä elämääsi?

3.    Onko sinulla tarve saada luoda tai oppia uutta?

4.    Kaipaatko elämääsi haasteita?

5.    Nautitko ihmisten seurasta?

6.    Ajatko itsesi usein loppuun?

7.    Kaipaatko vaihtelua elämääsi?

Vai

8.    Pysytteletkö mieluummin mukavuusalueella ja kaihdat muutoksia?

9.    Vältät mielelläsi suuria ihmisjoukkoja?

10.  Mietitkö pitkään ja rauhassa ennen kuin teet päätöksiä?

11.  Nautitko eniten tutusta ja turvallisesta?

12.  Viihdytkö parhaiten yksin?

13.  Tunnetko olosi kiusalliseksi uusissa tilanteissa?

14.  Haluatko välttää riskejä?

 

Tässä muutamia esimerkki kysymyksiä, joiden avulla voit pohtia, kumpaan joukkoon kuulut. Sanoisin, että mikäli vastasit ”kyllä” suurimpaan osaan kysymyksistä 1-7, uskon sinun olevan elämyshakuinen erityisherkkä. Mikäli taas kysymykset 8-14 tuntuivat enemmän omilta, elämyshakuisuus ei todennäköisesti ole sinun juttusi. 

 

Elämyksenhakuisen ja ei-elämyksenhakuisen erityisherkän selkein eroavaisuus lienee se, että toinen tarvitsee elämäänsä säännöllisesti uusia elämyksiä sekä seikkailuja – tavalla tai toisella, oli ne sitten suuria tai pieniä. Toinen taas on helpommin tyytyväinen siihen, mitä on – ja nauttii tavallisesta ja turvallisesta arjesta, ilman suurempia muutoksia, sellaisena kuin se on. Heille elämä ei tunnu oravanpyörässä juoksemiselta, vaan he elävät arkeaan haikailematta muuta. Ja molemmat on tosi ok. <3

 

Miksi itsensä tunnistaminen on tärkeää?

Elaine Aronin mukaan, elämyshakuiset erityisherkät tarvitsevat "erityishuomiota", paitsi henkilökohtaisessa elämässään myös ihmissuhteissaan. Yllä mainitut aihealueet huomioiden, on helppo ymmärtää miksi: sisäinen ristiriita on suuri ja me tarvitsemme apua tunnistaaksemme potentiaalisen ja melko kapean vireystilamme. Suora ja osuva lainaus Aronin kirjasta: ”Tuntuu kuin minulla olisi aina toinen jalka kaasupolkimella ja toinen jarrulla!”

 

Esimerkiksi itselläni käy usein niin, että elämyshakuisuus johtaa siihen, että ahmin liikaa uusia asioita sekä kokemuksia ympärilleni – ja uuvun. Sen takia on mielestäni todella tärkeää tunnistaa itsessään molemmat ominaisuudet. Joudun jatkuvasti muistuttamaan itseäni siitä, että väsyn helposti myös niihin mukaviin asioihin – ne usein vain vievät mennessään! 

 

On tavallista, että elämyshakuisuus johdattaa erilaisiin elämänmakuisiin seikkailuihin, mutta aina sen jälkeen (tai usein jopa kesken seikkailun) koen voimakasta tarvetta vetäytyä omaan rauhaan prosessoimaan näitä (ylivireyttä aiheuttavia) kokemuksia. Palautumaan niistä. Tätä kipuilua ja kompurointia tapahtuu edelleen, vaikka nykyään toki osaan olla jo paremmin tuntosarvet herkillä tämänkin piirteen kanssa. 

 

On muistettava, että elämyshakuisuus on herkkyyden tavoin ominaisuus, jota on lähes mahdoton millään kytkimellä sammuttaa, vaan se on synnynnäinen tapa lähestyä asioita. Täytyy vaan mahdollisimman hyvin tuntea itsensä, olla hetkessä ja kuunnella sekä kehon että mielen tarpeita. Joskus antaudun jollekin asialle niin intohimoisesti, että kaiken sen intoilun keskellä voi olla vaikea tunnistaa väsymisen lisäksi muitakin tarpeita, kuten nälkää tai janoa. 

 

Suurimpana haasteena on ehdottomasti innostumisen ja jaksamisen tasapainottaminen. Tämä yhdistelmä on usein sellainen, jota ulkopuolisen on haastavaa myös ymmärtää.

Vinkkini elämyshakuisen erityisherkän jaksamiseen: 

1.    Pidä huolta siitä, että varaat tarpeeksi aikaa levolle ja palautumiselle.

2.    Pidä huolta kaikista tarpeistasi ja kuuntele kehoasi.

3.    Pidä huolta rajoistasi etenkin ihmissuhteissa ja työelämässä – mieti, mille asioille voisit sanoa ehkä ei.

4.    Pidä huolta siitä, että olet itsellesi lempeä – silloinkin, kun olet taas karannut liian intoilun puolelle. Ole itsellesi myötätuntoinen ja armollinen.

5.    Pidä huolta omasta ajastasi ja tilastasi – aina ei tarvitse olla tavoitettavissa.

6.    Pidä huolta siitä, että et yritä väkisin asettua johonkin sellaiseen muottiin, mitä et tunne olevasi. Ole rohkeasti sinä – herkkä, innostuva, tunteva ja avoin.

Summa summaruma tärkeintä on löytää elämääsi tasapaino erityisherkkyyden ja elämyshakuisuuden välillä – näin saatat päätyä aivan uudenlaisiin lopputuloksiin ja nautit elämästä sen seikkailuineen täydellä sydämellä! Älä yritä sammuttaa kumpaakaan puolta itsessäsi, vaan ruoki niitä sopivissa määrin – unohtamatta kuitenkaan toisen olemassa oloa. Äläkä tee puolivillaisia kompromisseja kahden piirteesi välillä, molemmat ovat huomionarvoisia.

Lopuksi 

Elaine Aron kirjoittaa parisuhde kirjassaan myös elämyshakuisuuden vaikutuksista ihmissuhteisiin, rakkauteen ja seksuaalisuuteen. Täytyy sanoa, että tämä on omasta mielestäni erittäin mielenkiintoinen aihe, mutta sen verran kuitenkin laaja, että se ansaitsee ihan oman postauksensa – joten pysy kuulolla! 

Kiitos, kun luit ja laita rohkeasti palautetta sekä toiveita tulevista kirjoituksista. <3

Lempeydellä,

Annukka

Lähteet:

Aron, Elaine 2014: Erityisherkkä ihminen ja parisuhde

Aron, Elaine: Highly Sensitive Person

Aron, Elaine: Elämyshakuisuustesti

Kuvat:

Emmi Kiesvaara