Miten ylisuorittajasta tuli lempeyden joogaopettaja?
Matkani joogaopettajaksi
Haluan kertoa sinulle, miten toipuvasta ylisuorittajasta tuli lempeän läsnäolon joogaopettaja. Mistä kaikki alkoi ja mitä matka on vaatinut sekä myös antanut? Millaisia oivalluksia jooga on tuonut elämääni ja mitä jooga minulle merkitsee?
Viime vuosien ajan olen kamppailut vaikean kroonisen sairauden kanssa ja joogasta on tullut yksi tärkeimmistä lempeyden lähteistäni, keinoista helpottaa oireita sekä harjoittaa kehon ja mielen yhteyttä. Jooga on mitä parhain tapa kasvattaa ja vahvistaa kehotietoisuutta. Lempeä ja kehoa kuunteleva jooga kunnioittaa myös kehoni rajoja sekä rajoitteita. Erästä joogaopettajaani lainaten, joogan myötä olen oppinut antamaan hyvää keholleni enkä enää egolleni.
Minustako joogaopettaja?
Kyllä – ja vieläpä lempeä sellainen. Tätä en olisi vielä jokunen vuosi sitten uskonut. Kuitenkin syksyllä 2019 vakavan uupumuksen jälkeen jooga tuli elämääni ja vähitellen mielessäni alkoi syntyä pieni haave joogaopettajuudesta – ainakin matkasta sitä kohti. Lue tuon syksyn tunnelmista lisää ensimmäisestä blogitekstistäni.
Muistan kuinka jaksoin osallistua elämäni ensimmäiselle yin-jooga tunnille. Se tuntui rauhallisuutensa vuoksi ensin vieraalta ylisuorittajalle, mutta siinä kohtaa ainoalta mahdollisuudelta kehon minkäänlaiseen liikuttamiseen. Aiemmin olin valinnut joogassakin ne kaikkein fyysisimmät tai raskaimmat tarjolla olevat vaihtoehdot. En myöskään ollut hakeutunut koskaan tunnelmallisiin joogasaleihin, vaan hyödynsin olemassa olevaa kuntosalijäsenyyttäni – joten, koska miljöö ei muuttunut, suorittajan mielikin tahtoi pysyä tiukasti läsnä.
Rakkautta ensi kohtaamisella
Pieneksi yllätyksekseni ensimmäinen yin-joogatuntini oli rakkautta ensi kohtaamisella. Loppurentoutuksessa kyyneleet valuivat valtoimenaan poskiani pitkin joogamatolle ja tunsin, että jotain sisälläni oli liikahtanut. Jotain todella syvää ja hallitsevaa pääsi vapautumaan. Tunsin valtavan suurta helpotuksen ja turvan tunnetta. Tuntui siltä, kuin olisin löytänyt kotiin. Aika pysähtyi ja olin siinä hetkessä kannateltu. Syntyi kehomieliyhteys, jollaista en koskaan ennen ollut kokenut.
Yin-jooga on kuin tehty toipuvan ylisuorittajan mielelle ja keholle. Siinä pääsee vapautumaan pois sekä kehon että mielen kireyksiä. Dynaamisen ja lämpöä nostattavan liikkeen sijasta keskitytään parasympaattisen hermoston aktivoimiseen, kierroksia laskevaan ja rauhoittavaan läsnä olemiseen siinä hetkessä. Kehon ja mielen kuuntelu ovat myös avainroolissa.
Koska yin on restoratiivinen ja jopa terapeuttinen joogamuoto, pääsin päästämään irti kaikesta suorittamisesta. Se oli täydellinen vastakohta sille, mitä elämäni oli siihen asti ollut; olin suorittamalla menettänyt yhteyden itseeni ja nyt se yhteys yritti käynnistyä uudelleen. Riitti, että olin vain ja hengitin. Antauduin hetkeen ja armahdin itseni kaikelta mieleni sisäiseltä armottomuudelta.
Oli myös oma henkinen harjoituksensa saapua tutulle kuntosalille tiukkojen treenivaatteiden sijasta villasukissa. Koin, että identiteettini kävi kovaa sisäistä kamppailua käynnistyneen muutosprosessi myötä. Ennen joogatunnin alkua pidin kuulokkeet tiukasti korvissani, jottei salin hälinä, tankojen ja painojen kolina häiritsisi vähitellen rakentuvaa joogakuplaani. Olen edelleen ylpeä siitä, kun ylitin itseni mennessä tutulle salille toipilaana ja rikkinäisenä. Luovuin siitä roolista, mitä aiemmin olin siinä ympäristössä tiukasti ylläpitänyt.
Sijotus lempeämpään elämään
Kun lopulta keväällä 2020 muutin kaupungista saaristoon, tuli aika sulkea tutun kuntosalin ovi viimeisen kerran. Luovuin jäsenyydestä ja samalla siitä elämästä. Tuon kevään jälkeen en ole astunut jalallakaan yhdenkään kuntosalin kynnyksen yli. Siinäkin oli aluksi oma luopumisensa, hyväksymisensä ja myös suru menetetystä. Tässä kohtaa muistutan itseäni usein siitä, että jonkun oven piti kirjaimellisesti sulkeutua, jotta uusi saattoi avautua.
Jooga oli tullut jäädäkseen ja koronan myötä online-tunnit alkoivat yleistyä ja niistä tuli tärkeä osa toipumisen matkaani. Vähitellen kevään aikana myös oma joogaharjoitus alkoi löytyä ja vakiinnuttaa paikan arjessani. Silloin tuli tunne siitä, että haluaisin jakaa yin-joogan lohdullista ja eheyttävää ilosanomaa myös muillekin – etenkin toisille toipuville ylisuorittajille. Tarjota sen saman pelastuksen, minkä se toi minulle.
Hiljalleen heräilevä unelma jatkoi kasvuaan ja kuljin rohkeasti sitä kohti, vaikka vointi ei ottanut parantuakseen. Ja viimein keväällä 2021 aloitin tämän ainutkertaisen matkani kohti lempeän läsnäolon joogaopettajuutta Heartful Yoga Academyssa. Tein tämän siitäkin huolimatta, että olin juuri saanut tietää sairastavani fibromyalgiaa. Tämä matka oli kuitenkin lahja itseltä itselleni ja sijoitukseni lempeämpään elämään.
Omannäköinen joogapolku
Olen ymmärtänyt, ettei minun tarvitse olla niin kuin muut – tälläkään polulla. Kuljen omannäköisiä reittejäni, joihin minun voimani riittävät. Olen saanut olla ”herkkä, rikkinäinen – ja samalla ehjä sekä kokonainen” kuten yhtenä koulutuspäivänä yhdessä lauloimme. Ei tarvitse venyä ja taipua sellaiseen, mihin ei pysty. Minut on hyväksytty alusta asti sairauteni kanssa – eikä vain siitä huolimatta.
Tiesin jo heti ensimmäisen koulutuspäivän jälkeen olevani täysin oikealla polulla. Kaikki matkan varrella kokemani on ollut inspiroivaa sekä tukenut ja täydentänyt eheästi rinnalla kulkevaa life coach -matkaani. Olen saanut toteuttaa ja kehittää itseäni turvallisessa ympäristössä eikä minun ole tarvinnut suorittaa. Ihanan ja viisaan opettajamme Kaisa Kärkkäisen sanoja lainaten: ”Se, mitä teet tai jätät tekemättä on juuri hyvä.” Nuo sanat uppoavat edelleen syvälle sydämeeni – hellien ja lämpöisesti halaten sitä suorittajaa sisälläni.
Nyt haluan rohkaista myös sinua kulkemaan omannäköistä polkuasi. Polkua, jossa ei ole syytä vertailla vieruskaverin matkaa. Me jokainen olemme yksilöitä ja uniikkeja sellaisia. Jokainen rakentaa itselleen mieluisan polun ja valitsee omaan elämäntilanteeseen sopivan reitin. Ja vaikka joku muu valitsee risteyksessä sen vaativamman tien, se ei tarkoita, että olisi yhtään sen huonompi tai heikompi, jos ottaa askeleen toiseen suuntaan. Tärkeintä on nauttia matkasta eikä vain kivuta laput silmillä kohti määränpäätä – joka myös on jokaisella omanlaisensa.
Kävi miten kävi
Muutama vuosi sitten en vielä tiennyt, mihin olin elämässäni menossa. Olin hukassa. En tiennyt, millaisia uusia polkuja ja ovia eteeni vielä avautuisi. En tiennyt, mitä kaikkea ihanaa saisin opiskella tai miten upeita ihmisiä kohdata. Sen kuitenkin tiesin, että halusin muutosta ja tulla vihdoin näkyväksi – omana herkkänä itsenäni.
Kuluneet vuodet ovat olleet monella tapaa opettavaisia ja pitäneet sisällään suuriakin kasvun paikkoja. Ne ovat ravistelleet ja uudistaneet. Joogaopettajuus on ollut tärkeä osa tätä matkaa. Kaikista haasteista ja kivuista huolimatta viime vuodet ovat olleet elämäni parhaita.
Niiden ansioista olen se Lempeämpi minä, joka tänään olen. Niiden ansioista on syntynyt myös yritykseni ja Lempeämpi jooga. Olen juurtunut entistä vahvemmin kotiini saaristossa ja silti löytänyt elämälleni suunnan. Olen tehnyt valtavasti töitä itseni kanssa ja kulkenut rohkeasti eteenpäin. Tein sen, mistä vuosia haaveilin – ja se on nyt jo antanut niin paljon enemmän, mitä uskalsin toivoa.
Lempeämpi elämä ja sen jakaminen muun muassa joogan välityksellä on tuonut arkeeni pysyvän merkityksellisyyden tunteen. Olen myös löytänyt aidon minäni ja vuosia kadoksissa olleen ilon sekä onnen. Tiedän ja luotan, että kävi miten kävi, olen itseni puolella.
Kommentit
Lähetä kommentti
Lempeä kiitos kommentistasi!
Kommentit luetaan ennen niiden julkaisua roskapostin estämiseksi. Näin pysyn myös ajantasalla kaikista uusista kommenteista, joten odotathan rauhassa kommentin hyväksyntää.