Lempeämpi minä

Krooninen väsymysoireyhtymä    Yli kahdeksan kuukauden kestäneet tutkimukset on saatu vihdoin siltä osin päätökseen, että uusi diagnoosi on selvillä – elämänkumppanina kulkee nyt mukana myös me/cfs eli krooninen väsymysoireyhtymä.  Uutinen ei tullut yllätyksenä, sillä ensimmäisen kerran kuulin sairauden nimen mainittavan puolitoistavuotta sitten, kun reumatologi vahvisti fibromyalgiadiagnoosini:  ”Todennäköisesti osa oireistasi liittyy krooniseen väsymysoireyhtymään, mutta se on sitten oma prosessinsa.”  – muistan asiantuntevan reumalääkärin todenneen hieman ohimennen.   Jo pelkästään fibromyalgiassa oli siinä kohtaa sen verran hyväksymistä, että en itsekään antanut toiselle sairaudelle tilaa mielessäni, vaan lähdin etsimään tietoa ja kuntoutumaan fibromyalgia edellä.Ja vaikka kakkosdiagnoosi olikin odotettava vieras, on matka tähän ollut silti pitkä ja raskas. Mitä sitten tapahtui? Tänä vuonna alkuvuodesta 2022 tilanteeni ja oireeni kuitenkin pahenivat yrittäessäni palata pitkältä o

 Määmatka Barcelonaan ' Kirjoittelen tällä kertaa pientä matkaraporttia kokemuksistani kroonisen sairauden kanssa matkustamisesta . En niinkään kerro siitä, mitä kaikkea tein tai näin matkallani enkä siitä, millainen kaupunki Barcelona on, vaan kirjoitan kokemukseni sairauden näkökulmasta . Tiedän, että moni vertaiseni saattaa pohtia samoja kysymyksiä, joita itsekin mietin ennen matkaa ja joita kohtasin myös matkan aikana. Haluan kokemuksellani jakaa tukea ja kannustusta myös sinulle! Kyseessä oli ensimmäinen ulkomaanmatkani sitten sairastumisen – tai tarkemmin ottaen sairauden pahenemisvaiheen. Edellinen matkani oli myös Barcelonaan kolme vuotta sitten kesällä 2019. Pian tämän matkan jälkeen kaikki elämässäni muuttui (jos tarinani ei ole entuudestaan tuttu, voit tutustua siihen täältä .) Kotimaassa olen muutaman onnistuneen määmatkan tehnyt huolimatta fibromyalgian tuomista haasteista. Minulla epäillään puhjenneen myös krooninen väsymysoireyhtymä eli nämä kaksi ovat nyt matkaseu

  Matkani joogaopettajaksi Haluan kertoa sinulle, miten toipuvasta ylisuorittajasta tuli lempeän läsnäolon joogaopettaja. Mistä kaikki alkoi ja mitä matka on vaatinut sekä myös antanut? Millaisia oivalluksia jooga on tuonut elämääni ja mitä jooga minulle merkitsee? Viime vuosien ajan olen kamppailut vaikean kroonisen sairauden kanssa ja joogasta on tullut yksi tärkeimmistä lempeyden lähteistäni, keinoista helpottaa oireita sekä harjoittaa kehon ja mielen yhteyttä. Jooga on mitä parhain tapa kasvattaa ja vahvistaa kehotietoisuutta. Lempeä ja kehoa kuunteleva jooga kunnioittaa myös kehoni rajoja sekä rajoitteita. Erästä joogaopettajaani lainaten, joogan myötä olen oppinut antamaan hyvää keholleni enkä enää egolleni .    Minustako joogaopettaja?   Kyllä – ja vieläpä lempeä sellainen. Tätä en olisi vielä jokunen vuosi sitten uskonut. Kuitenkin syksyllä 2019 vakavan uupumuksen jälkeen jooga tuli elämääni ja vähitellen mielessäni alkoi syntyä pieni haave joogaopettajuudesta – ainakin matkas

 Erityisherkkä sinkku Pienen hiljaiselon jälkeen on ihana päästä kirjoittamaan ajatuksiani ja kuulumisiani tänne. Alkuvuosi on mennyt terveyshaasteiden varjostamana, joten voimavarat ovat olleet entistäkin rajallisemmat ja blogi on sen takia ollut tauolla. Nyt on sopiva aika rikkoa tämä hiljaisuus. Käsittelimme Nonnan kanssa viime lauantaina 2.4. herkkis-livessä aihetta Erityisherkkä sinkku ja jakso keräsi muutamassa päivässä ennätysmäärän katsojakertoja. Sen rohkaisemana ajattelin, että tästä aiheesta täytyy nyt myös kirjoittaa. Jakson voi käydä katsomassa täältä . Miltä tuntuu olla ystäväpiirin "ikisinkku"? Tällä hetkellä voin sanoa, että oikein hyvältä - näin ei kuitenkaan ole aina ollut. Ei todella. Se on ollut kaikkea muuta kuin helppoa ja kivutonta. Pitkän matkan olen kulkenut tähän hetkeen. Olen asunut yksin pian 10 vuotta ja silloin päättyi myös myrkyllinen sekä usean vuoden pituinen parisuhde, jonka haavoista kärsin edelleen. Vuosia koin olevani etenkin herkkyyteni

  Oletko sinäkin joutunut  piiloutumaan suojamuurin taakse?  Tämä runo kuvaa hyvin sitä kehitystä, jota tämä lempeyden matka on minussa saanut aikaan. Vuosia yritin piilottaa herkkyyttäni ja haavojani. Yritin peittää traumaoireet, kuten paniikki- ja ahdistushäiriön, masennuksen ajanjaksot, unettomuuden ja syvät epäonnistumisen tunteet.  Pakenin pahaa oloani suorittamiseen ja yritin olla jotain muuta. Paiskin töitä ja uhmasin jatkuvasti jaksamistani. Treenasin kovaa ja halusin menestyä kaikilla niillä elämän osa-alueilla, joihin pystyin itse vaikuttamaan. Vaikeimpina aikoina rakentamani suojakuori oli niin vahva, että välillä minut ymmärrettiin vääriin ja luultiin koppavaksi. Todellisuudessa kyse oli aivan muusta - en vain pystynyt päästämään ihmisiä lähelleni eikä voimavarat riittäneet sosiaalisiin tilanteisiin. Muurieni suojassa kävin läpi omaa näkymätöntä taisteluani ja yritin parhaani mukaan selviytyä. Aika ajoin uskalsin laittaa itseni alttiiksi myös rakkaudelle, huomatakseni joka

 Villa Aurinko Vuosi sitten näihin aikoihin olin henkisesti ja fyysisesti vielä pohjalla. Olin jäämässä juuri pitkälle sairauslomalle ja olin keräilemässä voimia perheeni kotipaikalla Kemiönsaarella. Silloin en vielä osannut aavistaa, millainen lämmin muutoksen tuuli elämäni läpi oli pian pyyhkäisemässä  –  ja mitä kaikkea ihanaa se oli vielä tuomassa tullessaan.  Maaliskuussa 2020 alkoi kuitenkin tapahtua ja otin ensimmäisen merkittävän askeleeni kohti konkreettista elämänmuutosta sekä lempeämpää elämää: tein päätöksen, että aion muuttaa kevään aikana kaupungista pysyvästi saaristoon. Kaikesta väsymyksestä, kivuista ja surusta huolimatta, aloitimme yhdessä isäni kanssa projektin nimeltä Villa Aurinko – sen nimen olin päättänyt antaa tulevalle kodilleni. Nimi kuvasti sitä uutta alkua, valoa ja energiaa, jota yhteinen projektimme toipumiselleni antoi heti ensimmäisestä ajatuksesta alkaen.  Pysähtyminen perusasioiden äärelle Villa Aurinko on pieni keltainen 50-luvun rintamamiestalo, joka