Elämää erityisherkän sydämellä


tarinani erityisherkkänä


 

Erityisherkkyydellä on merkittävä rooli tarinassani, joten käsittelen sitä blogissani monessa eri kontekstissa. Aloitan kertomalla oman kokemukseni erityisherkkyydestä – mitä se on ja miten se näkyy omassa arjessani. Tämän jälkeen tulen kirjoittamaan uupumisesta erityisherkän näkökulmasta ja pohdin, miksi herkät ovat alttiita uupumiselle. Lisäksi tulen kertomaan, miten olen oppinut kuuntelemaan ja suojelemaan herkkyyttäni entistä paremmin.

 

Omasta erityisherkkyydestäni olen tiennyt kymmenisen vuotta ja sen tunnisti silloinen terapeuttini. Se oli suuri oivalluksen ja helpotuksen hetki, kun monelle asialle löytyi yhteinen selitys: olin synnynnäisesti herkkä – enkä mitenkään viallinen. Moni asia loksahti mielessäni paikoilleen ja aloin tutustumaan aiheeseen sekä omaan herkkyyteni syvemmin. Erityisherkkyydestä ei ollut tuolloin vielä juurikaan suomenkielistä aineistoa, mutta vähitellen tietoisuus on lisääntynyt, tutkimus kehittynyt ja kirjallisuus monipuolistunut.


Erityisherkkyyden tunnistaminen on auttanut itsetuntemuksen lisäksi myös parantamaan ihmissuhteitani ja etenkin läheisiäni se on auttanut ymmärtämään paremmin sisäistä maailmaani. Olen tehnyt paljon töitä itseni ja erityisesti herkkyyteni kanssa – niin yksin kuin ammattilaisten tukemana. Tutustuminen omaan herkkyyteen jatkuu edelleen ja syvennän parhaillaan osaamistani kokemusasiantuntijakoulutuksen myötä. Omasta herkkyyden matkastani kirjoittelen myöhemmin lisää.


Mitä erityisherkkyys on? 

Erityisherkällä ihmisellä, highly sensitive person (HSP), tarkoitetaan henkilöä, jonka tunne- ja aistiherkkyys on tavallista suurempi sekä hermojärjestelmä on tarkasti ja syvällisesti prosessoiva. Tällaisia ihmisiä on noin viidennes väestöstä. Erityisherkkyys ei tarkoita herkkähipiäisyyttä tai yliherkkyyttä eikä se myöskään ole sairaus tai oireyhtymä. Synnynnäisenä psykofyysisenä ominaisuutena erityisherkkyydestä ei voi opetella pois eikä se toimi tahdonalaisesti.


Elaine Aron on psykologian tohtori ja psykoterapeutti, joka on tutkinut laajasti löytämäänsä ja nimeämäänsä erityisherkkää persoonallisuustyyppiä. Hän on määritellyt neljä osa-aluetta, jotka löytyvät hänen mukaansa jokaiselta erityisherkältä. Näiden piirteiden tiedostaminen auttaa ymmärtämään herkkiä ihmisiä. (Aron, Elaine: Erityisherkkä ihminen).

 

Erityisherkkyyden neljä osa-aluetta:


1. tunne-elämän voimakkuus, emotionaalinen reaktiivisuus ja empatia (tunteiden ja tuntemusten voimakas kokeminen)

2. kuormittumisalttius (ylivireys, ylikuormitus)

3. aistiärsykkeiden ja -tiedon syvällinen prosessointi (tietoinen ja tiedostamaton)

4. tarkka havainnointikyky (vivahteet, yksityiskohdat, kokonaisuus)

 

Suurien tunteiden maailma 

Sanotaan, että erityisherkät ovat herkkiä itkemään – ja kyllä se pitää paikkansa, mutta kyyneleet saattavat tulla niin ilosta, surusta kuin turhautuneisuudestakin. Itselle itku on tapa purkaa sisällä myllertäviä tunteita ja yleensä sillä onkin varsin puhdistava voima. Meidän erityisherkkien tunne-elämä on, niin hyvässä kuin pahassa, melko ihmeellinen maailma. Tunteiden kirjo on valtava ja koemme luonnostamme asiat hieman syvemmin ja voimakkaammin, joten reagoimme myös sen mukaisesti: liikutun helposti, ahdistun toisten ahdingosta, surun tunne voi olla suurta ja syvää, saatan kokea ylitsepursuavaa kiitollisuutta tai haltioitua luonnon kauneudesta. Lisäksi rakastan uppoutua historiaan, tunnelmoida musiikin kaikkia sävyjä ja eläytyä tunteella teatteriesitykseen tai koskettavaan elokuvaan. Tämän lisäksi herkille tyypillisesti huolehdin ja olen huolissaan – vähän kaikesta ja vähän turhan usein.

 

Kun tuntee suuria tunteita ja aistii herkästi, ympäröivä maailma voi tuntua helposti hieman raskaalta. Herkkänä tarvitsenkin paljon omaa aikaa palautuakseni tästä kaikesta. Sen olen myös sairastumisen myötä viimein hyväksynyt ja jatkossa aion kunnioittaa tätä tarvetta hienotunteisemmin. Palautumisen tarve tarkoittaa, että koen usein halua vetäytyä omiin oloihini. Se ei kuitenkaan tarkoita, ettenkö viihtyisi läheisteni seurassa tai koe tarvetta viettää heidän kanssaan aikaan. Tarvitsen vain sen vastapainoksi normaalia enemmän rauhallista omaa tilaa ja mahdollisuuden ladata akkujani, jotta normaali toimintakykyni jälleen palautuisi.


Ärsyketulva ja ylivirittyneisyys

Erityisherkkänä ihmisenä kehoni ja mieleni myös ylivirittyvät tavallista herkemmin – etenkin, jos palautumista on liian vähän, elämäntahti äityy liian vauhdikkaaksi tai ärsykkeitä poukkoilee joka suunnalta. Ylivirittyminen tarkoittaa kehon hetkellistä stressitilaa, jossa tyypillisiä oireita ovat mm. sykkeen kohoaminen, ärsyyntyminen, keskittymiskyvyn heikentyminen, ahdistuneisuus ja aivojen käyminen ylikierroksilla. Ylivireystila ei tarkoita pelkästään yliaktiivisuutta, vaan itselläni se oireilee enemmänkin väsymyksenä, sisäisenä levottomuutena ja haluna olla nimenomaan yksin. Lisäksi tarvitsen arkeeni erilaisia rutiineja, jotka auttavat hillitsemään ylikuormittumista.

 

Herkkyydessä ei ole myöskään kyse pelkästään tunne-elämän herkkyydestä, vaan ominaisuus määrittelee myös tapaani ja resurssejani käsitellä sekä aistia ympärillä tapahtuvia asioita. Liikenteen melu, suorituspaineet, äänekäs puheensorina, tv-mainosten ärsyketulva, ympäristön epäsiisteys tai tavaranpaljous – tällaiset melko tavallisetkin asiat saatan kokea hetkittäin suorastaan sietämättöminä. Etenkin kiire, kovat äänet ja kirkkaat valot ajavat elimistöni hälytystilaan hyvin herkästi. Kehoni reagoi myös mielen tasolla tapahtuvaan rasitukseen fyysisesti oireillen: ahdistus tai huolestuneisuus saattavat nostaa kehoni lämpötilaa ja saada sykkeeni heittelemään. 


tuntosarvet pystyssä 24/7 

Herkkyyteen kuuluu vahvasti intuitiivisuus ja empaattisuus. Havaitsen herkästi ympäristön pienimmätkin vivahteet ja yksityiskohdat sekä ihmisten mielialat, tunnetilat ja tarpeet – kuten myös niiden muutokset. Usein ne ovat asioita, joita normiherkkä ihminen ei välttämättä havaitsisi – ainakaan niin nopeasti.

Huomaan hetkessä, jos ystävällä tai työkaverilla on huono päivä. Kun istun töissä palaveriin tai perheen kanssa illalliselle, aistin yleisen tunnetilan ja sen eri nyanssit saman tien. Jos ilmapiiri tuntuu vaikka jotenkin kireältä, koen sen erilaisina tuntemuksina kehossani. Mieleni analysoi tahtomattanikin kaikkia energioita ympärilläni – tulkitsen ja luen rivien välistä havaitsemiani viestejä, niin sanallisia kuin sanattomiakin. Usein olen huolestunut, jos ystävältä tulee pelkkä ”OK” kuittauksena viestiin tai hymiö jää normaalista poiketen lähettämättä – ”Onkohan hänellä kaikki hyvin tai olenko minä tehnyt jotain väärin?” alan väistämättä pohtia. Todellisuudessa vastaus on voitu lähettää kiireessä sen enempää miettimättä ja silti herkkä mieleni on ehtinyt jo tekemään jonkun tulkinnan. Nykyään osaan melko hyvin suodattaa ja ottaa vastaan näitäkin tilanteita, koska ymmärrän herkkyyttäni paremmin.

Jatkuva tuntosarvet pystyssä oleminen, mielen sisäinen työskentely ja syvällinen prosessointi on kuluttavaa ja se vaikuttaa helposti omaan vireystilaani. Pahimmillaan pohdinta sotkee yöunetkin. Täytyy kuitenkin mainita, että herkkyys ei aina näy ulospäin, vaan reagointi ärsykkeisiin voi tapahtua huomaamattomasti sisäisenä myllerryksenä. Olen saattanut töissä näyttäytyä varsin tyynenä, vaikka samaan aikaan olen kokenut hyvinkin voimakkaita tuntemuksia, kuten fyysistä pahaa oloa ja painetta rinnassa.

Aitouden ja avoimuuden kaipuu

Olen myös huomannut, etten herkkänä oikein viihdy seurassa, jossa havaitsen pinnallisuutta tai epäaitoutta – tunnen silloin oloni epämukavaksi. Turhanpäiväisyyksistä jutteleminen ei myöskään houkuttele. Arvostan enemmän keskusteluja, jotka menevät pintaa syvemmälle ja ihmisiä, jotka ovat aitoja ja avoimia – se on itsellekin luontevinta. Koen myös tunnistavani aitouden, kun se osuu kohdalle, ja mikäli tunne jää uupumaan, otan herkästi etäisyyttä ja pidän suojakuoreni yllä. Joskus olen saattanut tahtomattani vaikuttaa kylmältä tai etäiseltä, vaikka olenkin vain suojellut omaa haavoittuvaisuuttani. 


Aidon ihmisen seurassa ja aidon yhteyden syntyessä oloni tuntuu heti sallivammalta ja turvallisemmalta. Silloin uskallan näyttää herkkyyteni ja kohtaamisista saattaa syntyä hyvinkin inspiroivia sekä voimaannuttavia kokemuksia. Samaan aikaan aitouden kaipuu saa usein olon epävarmaksi ja ikävän usein sitä huomaa miettivänsä ”tulenkohan hyväksytyksi sellaisena kuin olen?” Kaikkein pahimmalta tuntuu muiden kommentit ja kuittailut siitä, että ”olet liian herkkä”, ”otat tämän liian henkilökohtaisesti” tai ”mietit tätä nyt vähän liikaa”. Sellainen tahatonkin arvostelu ei auta minua tai tilannetta millään tavalla, vaan usein ajaudun silloin syvemmälle omaan kuoreeni enkä halua päästää toista lähelle. 


”Hankala ja viallinen” 

Välillä tuntuukin, ettei herkkyyttä vieläkään ymmärretä synnynnäisenä ominaisuutena. Olen joutunut oppimaan siihen, että vika on yleensä aina minussa ja tässä ”yliherkkyydessäni”. Tulkinnat, joita muut ovat minusta herkkyyteni perusteella tehneet, ovat vuosia muokanneet minäkuvaani ja rakentaneet erilaisia rajoittavia uskomuksia. Olen usein kokenut olevani enemmän tai vähemmän jotenkin viallinen, hankala ja ulkopuolinen – nimenomaan herkkyyteni takia. Eikä siitä myöskään ole tuntunut sopivalta oikein puhua, minkä takia etenkin nuorempana saatoin piilottaa ominaisuuteni ja yritin olla jotain minulle luonnotonta.


Ja siitä huolimatta, että olen jo pitkään hyväksynyt herkkyyteni, on välillä itsekin vaikea ymmärtää, miksi koen niin voimakkaita tunteita pienestäkin ärsykkeestä. Niiden kokemusten selittäminen toisille, on sitäkin vaikeampaa. Silloin muistutan itseäni lempeästi, etten voi yksinkertaisesti herkkyydelleni mitään – tällainen minä olen. Meidät erityisherkät on ohjelmoitu toimimaan ja käyttäytymään tietyllä tavalla. En voi siis vain lakata olemasta herkempi, ottaa itseäni ”niskasta kiinni” tai karaistua sietämään erilaisia tilanteita herkistymättä. 


Herkkyys voimavarana

Lopuksi haluan vielä koota yhteen sellaisia edelläkin mainittuja erityisherkkyyden ominaisuuksia, joiden koen rikastuttavan elämääni. Nämä herkkyyden piirteet ovat ennenkaikkea voimavarojani ja haluan niitä vaalia: rikas tunne-elämä, kyky uppoutua syvällisiin pohdintoihin, luovuus ja kauneudentaju, luotettavuus ja tarkkuus, myötäelämisen taito, toisten tarpeiden vaistoaminen ja empaattisuus sekä vahva intuitio.

Tärkeintä on oppia pitämään huolta tästä ihanasta herkkyydestä, jotta sen lahjasta voi nauttia parhaimmalla mahdollisella tavalla! <3

Psst. Ensi viikolla on luvassa vinkkejä siihen, miten huolehtia herkkyydestä.


Lähteet ja lisätietoa:

Bowellan, Suvi 2019: Erityisherkän päiväkirja 

Aron, Elaine 2013: Erityisherkkä ihminen

https://hidastaelamaa.fi/2019/01/erityisherkan-10-tyypillista-tapaa-tunnistatko-naista-itsesi-tai-laheisesi/#8f357868

https://hidastaelamaa.fi/2017/04/rakastatko-herkkaa-ihmista-nama-sinun-on-hyva-tietaa/#8f357868

https://hidastaelamaa.fi/2017/03/mita-paremmin-tunnet-itsesi-lokerosi/#8f357868

https://hidastaelamaa.fi/2016/02/oletko-erityisherkka-erityisherkka-herkkahipiainen-normaali/#8f357868

https://www.hspelamaa.net


Kuvat: Emmi Kiesvaara

Kommentit