Lempeämpi minä

Örö - saaristomeren aarre *  majoitus saatu: Visit Örö   Tällä kertaa kerron tuoreimmasta määmatkastani, jonka tein uutena vuotena Örön saarelle . Örön linnakesaari sijaitsee Saaristomerellä noin 15 km Kemiönsaaresta etelään. Saari avattiin yleisölle vasta 2015 sen siirtyessä puolustusvoimilta Metsähallitukselle. Nykyään se kuuluu saariston ainutlaatuiseen kansallispuistoon . Kohteeseen pääsee ainoastaan vesitse ja venematka Kasnäsin satamasta kestää noin 45 minuuttia .   Kun vierailin ensimmäistä kertaa  Örössä  elokuussa 2020, rakastuin siihen heti. Tunsin löytäneeni saarelta paikkani ja t iesin, että haluan tuntea jalkojeni alla nämä kalliot toisen ja kolmannenkin kerran. Kun minulle tarjoutui mahdollisuus nähdä saari talvisaikaan uuden vuoden aattona, en epäröinyt hetkeäkään.    Tämä on juuri se kaipaamani lempeämpi tapa viettää vuoden vaihtumista – ajattelin. Kaksi yötä Örössä tekisi hyvää. Halusin myös juhlia uutta vuotta ensimmäistä kertaa yksin, omassa rauhassani. Tehdä juhlas

Syleilyssäsi Tiedätkö sen tunteen, kun antautuu luonnon syleilyyn? Tämä runo on syntynyt sellaisesta hetkestä. Tämä on myös yksi ihan ensimmäisistä runoistani ja nyt se sai hieman uuden muodon ja ilmeen. Luonto on tärkeä lempeyden lähteeni ja se inspiroi myös kirjoittamaan. Luonnossa minä voimaannun - se hoitaa, kannattelee, kuuntelee ja hellii mieltä sekä kehoa. Luonto ei koskaan jätä yksin. Luonnossa oleminen auttaa minua pysähtymään ja olemaan läsnä tässä hetkessä. Samalla se muistuttaa elämän syklisyydestä - näin kesällä se puhkeaa täyteen loistoonsa, mutta pian tulee taas aika hiljentyä ja kääntyä sisäänpäin ihan pieneksi.  Ja tässäkin asiassa luonto on viisas ja me voimme ottaa siitä itsekin mallia.  Luonnossa myös aistit heräävät. Voi kuunnella, koskettaa ja tuntea, haistaa ja maistaa kaiken sen, mitä ympärillämme on - hetket luonnossa tekevät elämästä rikkaampaa ja tasapainoisempaa. Ja muistathan, että luonto löytyy yllättävänkin läheltä. Ei tarvitse lähteä kauas ja syvälle met

Ukonilma Kun eilinen ukonilma ja tunteista puhuminen yhdistyivät mielessäni, syntyi tämä runo.  Tunteet ovat kuin pilvet, jotka tulevat ja menevät. Ne voivat myrskytä ja jyristä kuin ukkonen. Ne voi nähdä sekä aistia jo kaukaa ja joskus pieni tunnemyrsky voi olla paikallaan - se puhdistaa, aivan kuten eilinen sade puhdisti luonnossakin.  Toisiaan tunteet ovat kuin kuuma aurinko, joka lämmittää jokaista solua myöden. Ja yhtä lailla kuin säätilat luonnossa, tunteet voivat vaihtaa nopeasti suuntaa tai muotoaan. Myrskyn jälkeen tulee onneksi aina poutasää!  Millaista säätilaa omat tunteesi tällä hetkellä parhaiten kuvaavat? ☀️🌊🌈⛈💗

  Aamurutiini Aamu-uinnit, niitä minä rakastan ja niitä olen myös kaivannut. Tällä viikolla kävin ensimmäisen kerran jäiden lähdön jälkeen pulahtamassa. Pian niistä tulee taas joka-aamuinen rutiinini - kunhan vähän vaan lämpenee. Aamuissa on jotain ihanaa taikaa - jotain herkkyyttä ja lempeyttä. Aistitkin ovat herkillä, vaikka mieli ja keho usein vielä vähän unessa. Ne ovat hetkiä, jolloin läsnä on vain meri, luonto ja minä. Ja se riittää. Mikä on sinun lempi aamurutiinisi? <3