Lempeämpi minä

 Hellittämisen vaikeus   Tällä kertaa kerron siitä, mitä elämässäni tapahtui sen jälkeen, kun uuvuin ja sain ylikunto diagnoosin lokakuussa 2019. Jos ylikunto ei ole sinulle vielä tuttu, voit lukea aiheesta ja sen hoidosta tarkemmin  täältä .   Olen saanut rohkaisevien kiitosviestien lisäksi kysymyksiä siitä, miten lähdin sairastumisen jälkeen palautumaan , ja miten prosessi eteni sekä miten lähdin rakentamaan uudenlaista lempeämpää elämää ? Näihin kysymyksiin pyrin vastaamaan seuraavaksi ja kirjoitan myös neljästä elämänkriisin vaiheesta , jotka olen käynyt läpi toipumismatkani varrella.   Elämänkriisi Terveyden menettäminen järisytti rajusti elämäni tasapainoa ja aiheutti kriisitilanteen . Muistan edelleen lääkärin totisen ilmeen ja sanat: "tämä täytyy ottaa vakavasti, sinun on pakko pysähtyä". Vähintään puolen vuoden urheilukielto tuntui sillä hetkellä maailmanlopulta. Elämämuutos oli niin suuri, etten pystynyt käsittämään sitä, en hyväksymään enkä hallitsemaan henkise

 Olet rakkauden arvoinen! Halusin kirjoittaa rakkausrunon, mutta en ihan kenelle tahansa, vaan itselleni. Vihdoin huomaan katsovani itseäni lempeydellä ja rakkaudella. Vihdoin alan hyväksyä sen, mitä sisimmässäni olen ja tunnen. Myös sisäinen puheen sävy on toipumisen myötä muuttunut kauniimmaksi. Säröjä ja haavoja on toki edelleen, mutta osaan jo useammin katsoa niitäkin lämmöllä ja hellyydellä. Hyväksyvästi. Liian usein unohdamme suhteemme itseemme ja kuitenkin tämäkin suhde vaatii jatkuvaa työstämistä sekä huolenpitoa. Haluankin tämän runon myötä muistuttaa sen tärkeydestä. Itselleni tällä eheytymisen matkalla yksi suurimmista oivalluksista on ollut se, että haluan jatkossa olla itse itseni paras ystävä ja puoliso - se on se suhde, johon haluan panostaa. Antaa rakkautta ja huolenpitoa myös itselleni. Muistathan sinäkin sen. Mitä rakastat eniten itsessäsi? Mitä ihanaa voisit tänään tehdä itsellesi?  Rakkautta ja lempeyttä viikkoosi! <3

  Runoja   Unettomina aamuöinä usein parasta on vain rauhassa keskittyä hengitykseen, sulkea silmät ja levätä.  Lepo auttaa palauttamaan voimia, vaikka ei uneen asti pääsisikään. Ja kun keho on kovilla, muistetaan lempeys - etenkin silloin. Hellitään ja hellitetään.  

  tarinan alkusanat Voisinpa palata tämän kuvan hetkeen ja tunnelmaan, satumaisen kauniiseen kesäiltaan. Tuntea lämpimän kallion käsieni alla ja katsoa kuinka viimeiset auringonsäteet väreilevät veden pinnassa. Huokaista helpotuksesta. Kirjoittaessani tätä on harmaa tammikuun päivä ja aika tuntuu pysähtyneen. Uusi vuosi on alkanut jälleen kipuillen voinnin kanssa – kunto on ottanut rajusti takapakkia jo muutamaan otteeseen kuluneiden viikkojen aikana. Ja vaikka uupumus ja ylikunto diagnooseista on kulunut reilu vuosi, olen edelleen toipilas ja tarvitsen lepoa päivittäin. Keho reagoi tällä hetkellä herkästi pieneenkin fyysiseen ja henkiseen rasitukseen. Lihassäryt, kuumeilu, korkeat leposykkeet, uniongelmat ja kokonaisvaltainen voimattomuus sekä väsymys ovat osa arkeani. Onneksi joukkoon mahtuu myös niitä hyviä ja valoisia päiviä, jotka antavat arvokasta uskoa tulevaan.   Katson ulos ikkunasta – pilvet liikkuvat taivaalla hitaasti jättäen jälkeensä pehmeänä leijailevia lumihiutaleita, v

  Lempeämpi minä Kipusin en kipuillut uskalsin taas unohtaa huipulla hellittää ihmetellen irtipäästää   Luovuin en luovuttanut rohkenin taas rauhoittua hiljaisuudessa herkistyä kiitollisuuteen keskittyä   Hymyilin en hylännyt aloin taas avautua vanhasta vapautua unelmointiin uskaltautua   Voimaannuin en voivotellut onnistuin taas oppimaan askelilleni antautumaan lempeydellä lähtemään                              --- Siipirikko varpunen se en ole minä sinun tahtosi vain   Omani menetin itseni kadotin emme me olleet yhtä   Kauniissa vankilassa en pystynyt hengittämään en näkemään   Sisintäni satutit kaikin tavoin rajoitit meidät rakkaudellasi hajotit   Nyt siivet kiinni ihollani syvälle piirtyneenä jotta muistaisin   Vaikka jäljet jäivät en enää otteeseesi jää katso, lennän vapauteen!                                                                            --- Väsymyksestä värisevä kehoni   Venyit ja taivuit aina äärimmilleen asti kunnes et enää jaksanut   Nyt on osattava pysähtyä uutt