Lempeämpi minä

 Erityisherkkä sinkku Pienen hiljaiselon jälkeen on ihana päästä kirjoittamaan ajatuksiani ja kuulumisiani tänne. Alkuvuosi on mennyt terveyshaasteiden varjostamana, joten voimavarat ovat olleet entistäkin rajallisemmat ja blogi on sen takia ollut tauolla. Nyt on sopiva aika rikkoa tämä hiljaisuus. Käsittelimme Nonnan kanssa viime lauantaina 2.4. herkkis-livessä aihetta Erityisherkkä sinkku ja jakso keräsi muutamassa päivässä ennätysmäärän katsojakertoja. Sen rohkaisemana ajattelin, että tästä aiheesta täytyy nyt myös kirjoittaa. Jakson voi käydä katsomassa täältä . Miltä tuntuu olla ystäväpiirin "ikisinkku"? Tällä hetkellä voin sanoa, että oikein hyvältä - näin ei kuitenkaan ole aina ollut. Ei todella. Se on ollut kaikkea muuta kuin helppoa ja kivutonta. Pitkän matkan olen kulkenut tähän hetkeen. Olen asunut yksin pian 10 vuotta ja silloin päättyi myös myrkyllinen sekä usean vuoden pituinen parisuhde, jonka haavoista kärsin edelleen. Vuosia koin olevani etenkin herkkyyteni

  Suuria tunteita, syvää yhteyttä,  elämyksiä ja yksinoloa Kirjoitin kesällä toivepostauksen erityisherkkyydestä ja elämyshakuisuudesta – ja nyt sille on luvassa lupaamaani jatkoa . Monille jo tuttu psykologi ja herkkyystutkija  Elaine Aron kirjoittaa Erityisherkkä ja parisuhde -kirjassaan elämyshakuisuuden vaikutuksista myös ihmissuhteisiin, rakkauteen ja seksuaalisuuteen.  Ainakin omassa elämässäni  näillä teemoilla on selkeä yhteys    – j a mitä paremmin itseään oppii tuntemaan ja ymmärtämään, sitä helpommaksi myös elämä muuttuu.   Elämyshakuisen herkän tarpeet ihmissuhteissa? Meidän erityisherkkien ihmissuhteisiin liittyvät yleensä usein  suuret tunteet, avoimuuden kaipuu sekä voimakas läheisyyden tarve   – olimme sitten elämyshakuisia tai emme . Toki tämä on inhimillistä myös vähemmän herkillä, mutta me yleensä etsimme ja tarvitsemme etenkin niitä aitoja, syviä ja merkityksellisiä ihmissuhteita elämäämme . Tämän lisäksi tarvitsemme paljon omaa aikaa palautuaksemme.    Miten el

 Olet rakkauden arvoinen! Halusin kirjoittaa rakkausrunon, mutta en ihan kenelle tahansa, vaan itselleni. Vihdoin huomaan katsovani itseäni lempeydellä ja rakkaudella. Vihdoin alan hyväksyä sen, mitä sisimmässäni olen ja tunnen. Myös sisäinen puheen sävy on toipumisen myötä muuttunut kauniimmaksi. Säröjä ja haavoja on toki edelleen, mutta osaan jo useammin katsoa niitäkin lämmöllä ja hellyydellä. Hyväksyvästi. Liian usein unohdamme suhteemme itseemme ja kuitenkin tämäkin suhde vaatii jatkuvaa työstämistä sekä huolenpitoa. Haluankin tämän runon myötä muistuttaa sen tärkeydestä. Itselleni tällä eheytymisen matkalla yksi suurimmista oivalluksista on ollut se, että haluan jatkossa olla itse itseni paras ystävä ja puoliso - se on se suhde, johon haluan panostaa. Antaa rakkautta ja huolenpitoa myös itselleni. Muistathan sinäkin sen. Mitä rakastat eniten itsessäsi? Mitä ihanaa voisit tänään tehdä itsellesi?  Rakkautta ja lempeyttä viikkoosi! <3