Lempeämpi minä

Villa Aurinko Tällä viikolla tulen kirjoittamaan blogiin rakkaasta kodistani, Villa Auringosta. Muutto saaristoon on ollut merkittävin askeleeni kohti lempeämpää elämää  – ja samaisesta aiheesta synty myös tämä runo. Mitä koti merkitsee sinulle? Onko koti sinullekin turvapaikka ja voimanlähde? Lempeää uutta viikkoa! <3

 Hellittämisen vaikeus   Tällä kertaa kerron siitä, mitä elämässäni tapahtui sen jälkeen, kun uuvuin ja sain ylikunto diagnoosin lokakuussa 2019. Jos ylikunto ei ole sinulle vielä tuttu, voit lukea aiheesta ja sen hoidosta tarkemmin  täältä .   Olen saanut rohkaisevien kiitosviestien lisäksi kysymyksiä siitä, miten lähdin sairastumisen jälkeen palautumaan , ja miten prosessi eteni sekä miten lähdin rakentamaan uudenlaista lempeämpää elämää ? Näihin kysymyksiin pyrin vastaamaan seuraavaksi ja kirjoitan myös neljästä elämänkriisin vaiheesta , jotka olen käynyt läpi toipumismatkani varrella.   Elämänkriisi Terveyden menettäminen järisytti rajusti elämäni tasapainoa ja aiheutti kriisitilanteen . Muistan edelleen lääkärin totisen ilmeen ja sanat: "tämä täytyy ottaa vakavasti, sinun on pakko pysähtyä". Vähintään puolen vuoden urheilukielto tuntui sillä hetkellä maailmanlopulta. Elämämuutos oli niin suuri, etten pystynyt käsittämään sitä, en hyväksymään enkä hallitsemaan henkise

  Epäröinnin kynnyksellä Elämänmuutokseni myötä kuljen rohkeasti kohti itseni näköistä elämää ja kirjoitan avoimesti tarinaani uudelleen.  Vaikka nautin tästä matkasta ja kaikkien uusien ovien avaamisesta, huomaan silti välillä pohtivani - saanko, voinko, uskallanko tehdä tai ajatella näin?  Epäröinnin kynnyksellä pysähdyn hetkeksi menneeseen ja muistan  –  sinne en halua palata, joten ohjaan lempeästi itseni takaisin sydämeni äärelle. Se kyllä kertoo, minne suunnata ja mitä kohti kulkea.  Rohkeutta uuteen viikkoon  – juuri sinulle! <3

Uupuminen erityisherkän silmin Viime viikolla kirjoittelin erityisherkkyydestä – siitä, mitä se on ja miten se näkyy omassa arjessani. Mikäli erityisherkkyys ei ole aiheena tuttu, suosittelen lämpimästi tutustumaan aiempaan postaukseen ennen tähän syventymistä. Pääset lukaisemaan sen helposti  tästä .    Tällä kertaa käsittelen uupumista ja etenkin työelämässä jaksamista erityisherkkyyden näkökulmasta . Lisäksi jatkan sen pohtimista, miksi me herkät olemme alttiimpia kuormittumiselle ja kerron, millaisin keinoin olen oppinut kuuntelemaan sekä suojelemaan herkkyyttäni  paremmin. Herkän sisäinen tunnemyrsky   Erityisherkälle uupuminen ja ylikuntoon sairastuminen   ovat olleet hyvin haastavia kokemuksia. Syistä sairastumiseni taustalla voit lukea tarkemmin täältä .  Pahimpina hetkinä sisäistä tunnemyrskyäni oli vaikea sanoin edes kuvailla. Se oli kuin aavan meren valtoimenaan riehuva aallokko, joka myrskytuulen riepottelemana paiskautui  sellaisella voimalla  kallioiden seinämiin, e

  tarinan alkusanat Voisinpa palata tämän kuvan hetkeen ja tunnelmaan, satumaisen kauniiseen kesäiltaan. Tuntea lämpimän kallion käsieni alla ja katsoa kuinka viimeiset auringonsäteet väreilevät veden pinnassa. Huokaista helpotuksesta. Kirjoittaessani tätä on harmaa tammikuun päivä ja aika tuntuu pysähtyneen. Uusi vuosi on alkanut jälleen kipuillen voinnin kanssa – kunto on ottanut rajusti takapakkia jo muutamaan otteeseen kuluneiden viikkojen aikana. Ja vaikka uupumus ja ylikunto diagnooseista on kulunut reilu vuosi, olen edelleen toipilas ja tarvitsen lepoa päivittäin. Keho reagoi tällä hetkellä herkästi pieneenkin fyysiseen ja henkiseen rasitukseen. Lihassäryt, kuumeilu, korkeat leposykkeet, uniongelmat ja kokonaisvaltainen voimattomuus sekä väsymys ovat osa arkeani. Onneksi joukkoon mahtuu myös niitä hyviä ja valoisia päiviä, jotka antavat arvokasta uskoa tulevaan.   Katson ulos ikkunasta – pilvet liikkuvat taivaalla hitaasti jättäen jälkeensä pehmeänä leijailevia lumihiutaleita, v

  Lempeämpi minä Kipusin en kipuillut uskalsin taas unohtaa huipulla hellittää ihmetellen irtipäästää   Luovuin en luovuttanut rohkenin taas rauhoittua hiljaisuudessa herkistyä kiitollisuuteen keskittyä   Hymyilin en hylännyt aloin taas avautua vanhasta vapautua unelmointiin uskaltautua   Voimaannuin en voivotellut onnistuin taas oppimaan askelilleni antautumaan lempeydellä lähtemään                              --- Siipirikko varpunen se en ole minä sinun tahtosi vain   Omani menetin itseni kadotin emme me olleet yhtä   Kauniissa vankilassa en pystynyt hengittämään en näkemään   Sisintäni satutit kaikin tavoin rajoitit meidät rakkaudellasi hajotit   Nyt siivet kiinni ihollani syvälle piirtyneenä jotta muistaisin   Vaikka jäljet jäivät en enää otteeseesi jää katso, lennän vapauteen!                                                                            --- Väsymyksestä värisevä kehoni   Venyit ja taivuit aina äärimmilleen asti kunnes et enää jaksanut   Nyt on osattava pysähtyä uutt