Lempeämpi minä

 Kiitos ystävälle Tämä ystävänpäiväruno syntyi hetkessä. Istuin alas, mietin itselleni tärkeää henkilöä ja sanat vain tulivat kuin itsestään, jostain tosi syvältä sisältäni. Omistan tämän runon erityisesti eräälle ystävälleni, mutta samalla tahdon sanoa kiitos kaikille läheisilleni. Kiitos siitä, että olette kulkeneet rinnallani vaikeiden hetkien läpi ja auttaneet jaksamaan. Kiitos teidän, olen edelleen tässä. Kiitos! Kenelle sinä haluaisit sanoa nämä sanat? Ketä sinä haluaisit kiittää? <3 Sydämellistä ystävänpäivää juuri sinulle!

tarinani erityisherkkänä   Erityisherkkyydellä on merkittävä rooli tarinassani, joten käsittelen sitä blogissani monessa eri kontekstissa. Aloitan kertomalla  oman kokemukseni erityisherkkyydestä – mitä se on ja miten se näkyy omassa arjessani.  Tämän jälkeen tulen kirjoittamaan uupumisesta erityisherkän näkökulmasta ja pohdin, miksi herkät ovat alttiita uupumiselle. Lisäksi tulen kertomaan, miten olen oppinut kuuntelemaan ja suojelemaan herkkyyttäni entistä paremmin.   Omasta erityisherkkyydestäni olen tiennyt kymmenisen vuotta ja sen tunnisti silloinen terapeuttini. Se oli suuri oivalluksen ja helpotuksen hetki, kun monelle asialle löytyi yhteinen selitys: olin synnynnäisesti herkkä – enkä mitenkään viallinen . Moni asia loksahti mielessäni paikoilleen ja aloin tutustumaan aiheeseen sekä omaan herkkyyteni syvemmin. Erityisherkkyydestä ei ollut tuolloin vielä juurikaan suomenkielistä aineistoa, mutta vähitellen tietoisuus on lisääntynyt, tutkimus kehittynyt ja kirjallisuus monipuolis

 Olet rakkauden arvoinen! Halusin kirjoittaa rakkausrunon, mutta en ihan kenelle tahansa, vaan itselleni. Vihdoin huomaan katsovani itseäni lempeydellä ja rakkaudella. Vihdoin alan hyväksyä sen, mitä sisimmässäni olen ja tunnen. Myös sisäinen puheen sävy on toipumisen myötä muuttunut kauniimmaksi. Säröjä ja haavoja on toki edelleen, mutta osaan jo useammin katsoa niitäkin lämmöllä ja hellyydellä. Hyväksyvästi. Liian usein unohdamme suhteemme itseemme ja kuitenkin tämäkin suhde vaatii jatkuvaa työstämistä sekä huolenpitoa. Haluankin tämän runon myötä muistuttaa sen tärkeydestä. Itselleni tällä eheytymisen matkalla yksi suurimmista oivalluksista on ollut se, että haluan jatkossa olla itse itseni paras ystävä ja puoliso - se on se suhde, johon haluan panostaa. Antaa rakkautta ja huolenpitoa myös itselleni. Muistathan sinäkin sen. Mitä rakastat eniten itsessäsi? Mitä ihanaa voisit tänään tehdä itsellesi?  Rakkautta ja lempeyttä viikkoosi! <3

Oireet, tunnistaminen ja hoito Kuva: Emmi Kiesvaara Ylikunto – monille vielä vieras käsite, mutta itselleni se on tullut diagnoosin myötä turhankin tutuksi. Me olemme jakaneet yhteistä arkea sekä opetelleet yhteiseloa jo puolentoista vuoden ajan  –    ja yhteinen matkamme jatkuu edelleen.  Kun puhumme ylikunnosta, puhumme kehon ja mielen uupumistilasta . Se kehittyy pikku hiljaa liiallisen fyysisen, psyykkisen tai niiden yhteisen rasituksen   –  ja riittämättömän palautumisen myötä . Terminä ylikunto antaa oikeastaan hieman väärän kuvan siitä, että keho olisi jotenkin  liian   hyvässä  kunnossa. Vähemmän hämäävät termit;   ylikuormitus ja  alipalautuminen  havainnollistavat paremmin, mistä on kyse – eli kehon liiallisesta kuormituksesta ja heikentyneestä kyvystä palautua. Oma tilanteeni pääsi kehittymään nimenomaan pitkään kestäneen kehollisen kuormituksen, työstressin ja unettomuudesta johtuneen alipalautumisen yhteisvaikutuksesta. Olin ajautunut elämässäni tilanteeseen, jossa olin

 Sanojen eheyttävästä voimasta Olen aiemmin julkaissut blogitekstin sanojen eheyttävästä voimasta. Voit lukea sen täältä . Käsittelen siinä mm. sitä, mitä kirjoittaminen itselleni merkitsee ja kuinka siitä on tullut tärkeä osa toipumisprosessiani. Samaisesta aiheesta inspiroituneena syntyi tämä runo.  Mikä tuo sinulle lohtua? Mikä on sinun supervoimasi?  Lempeää uutta viikkoa juuri  sinulle!

  Kuva: Inka Kiuru Sisäänpäin kääntyminen Kun nyt mietin syksyä 2019 – aikaa, jolloin sairastuin – näen, miten se oli monella tapaa voimakasta sisäänpäin kääntymisen aikaa. Olin todella tyytymätön elämääni enkä nähnyt valoa edessäni. Ja tietämättäni silloin oli alkamassa elämäni toistaiseksi vaikein vuosi ja se heijastui nopeasti myös ihmissuhteisiini. Aloin sulkeutua omaan selviytymiskuplaani.   Sulkeutumista edelsi loppukesän kynnyksellä kokemani sydänsuru – jälleen kerran olin joutunut pettymään rakkaudessa, kun lupaavalta tuntunut suhde päättyi ennen kuin kunnolla alkoikaan. Pettymys oli kova ja valahdin hetkessä hyvin syviin vesiin, mieleni sekä kehoni musertuivat. Ajauduin kokonaiseksi viikonlopuksi tietynlaiseen voimattomuuden tilaan ja pimeyteen – pystymättä puhumaan, syömään tai nukkumaan. Istuin vain hiljaa vanhempieni kotona, musiikit korvillani ja katsoin merelle tyhjä katse kasvoillani. Tuntui, että kaikki fyysiset voimat oli vedetty kerralla minusta pois. Läheiseni olivat

Ajatuksia uudelle viikolle  Emme aina voi tietää, mitä toinen käy omassa elämässään läpi ja millainen sisäinen kamppailu pinnan alla on käynnissä.  Tuntuu välillä siltä, että liian helposti sorrumme spekuloimaan tai tekemään omia johtopäätöksiä - ehkä jopa jakamaan niitä myös eteenpäin.  Sen sijaan voisimme keskittyä lisäämään ymmärrystä ja lempeyttä toisiamme kohtaan. Kunnioitetaan sitä, mitä emme tiedä ja luotetaan siihen, että jokainen yrittää parhaansa. Mitä tunteita runot sinussa herättävät?

  Runoja   Unettomina aamuöinä usein parasta on vain rauhassa keskittyä hengitykseen, sulkea silmät ja levätä.  Lepo auttaa palauttamaan voimia, vaikka ei uneen asti pääsisikään. Ja kun keho on kovilla, muistetaan lempeys - etenkin silloin. Hellitään ja hellitetään.