Lempeämpi minä

Erityinen  tietoisuuskuukausi toukokuu toivoa täynnä   Toukokuu  on täynnä monia erilaisia ​​terveyteen liittyviä tietoisuuden tapahtumia.  Toukokuu on myös useiden kroonisten sairauksien tietoisuuskuukausi – niin myös fibromyalgian. Tässä kuussa vietetään myös Maailman fibromyalgiapäivää 12.5.  Purppura on yhteinen kansainvälinen päivän tunnusväri.  Näiden teemojen hengessä kirjoittelen tällä kertaa.   Viime viikolla Ilta-Sanomat julkaisi minun kokemukseni fibromyalgiasta . Sydämellinen kiitos vielä toimittaja Noora Valkoselle , kun otit yhteyttä ja halusit kertoa tarinani. Se liikuttaa ja lämmittää mieltäni edelleen. Jutussa kiteytyi kauniisti ja osuvasti ajatukseni, ja mielestäni siitä välittyi myös onnistuneesti itselleni tärkeät teemat: pysähtyminen, toipuminen, muutos ja tietysti lempeys. Tärkeintä oli kuitenkin tehdä fibromyalgiaa tunnetuksi.  Voit lukea jutun täältä.   Soihdunkantajat   Saamani palautteen perusteella tarinaani on moni pystynyt samaistumaan, ja juuri se antaa

Elämää näkymättömän sairauden kanssa Tällä viikolla olen puhunut somen puolella siitä, millaista on elää elämää sairauden kanssa, joka ei näy ulospäin . Ja lempeästi muistuttanut meitä kaikkia siitä , ettemme aina voi tietää, mitä toinen maailmalta salaa. T ästä samaisesta teemasta haluan kirjoittaa myös tänne blogin puolelle – tällä kertaa hieman kantaaottavampaan sävyyn . Siitä huolimatta, että kirjoitan tämän tekstin nyt fibromyalgiasta, uskon aiheen resonoivan myös muillekin  – samaistua voi varmasti muistakin lähtökohdista . Oli kyseessä sitten mikä tahansa krooninen kipusairaus, mielenterveyden häiriö tai jokin muu näkymätön kamppailu, sama viesti pätee kaikkien kohdalla: kipu, suru tai menetys eivät aina ole näkyviä vammoja, mutta ne ovat silti aitoja ja olemassa. Ja vaikka uneton tai masentunut jaksaa näyttää muiden silmissä reippaalta, hän saattaa silti olla sisäisen taistelun uuvuttama.  Tärkeintä olisikin, että kohdatessamme toisia ihmisiä, muistaisimme kunnioittaa, kuunne

Lapin taikaa Viime viikko vierähti eheyttävissä maisemissa äitini luona, meidän perheen pohjoisen kodissa. Pieni someloma teki myös hyvää. Mukaan mahtui monenlaisia tuntemuksia. Välillä mukana kulki haikeus ja suru siitä, ettei keho pysty samaan kuin ennen, ja että voimat loppuvat nykyään niin herkästi. Se, mikä ennen oli helppoa ja tuttua, ei ole välttämättä enää keholleni mahdollista. On täytynyt luoda uusia tapoja olla ja mennä: kulkea toista reittiä, hiljentää tahtia ja lyhentää matkaa. Mukana kulki kuitenkin myös vahva kiitollisuuden tunne: vaikka kaikki ei ole enää mahdollista, moni asia edelleen on - kunhan muistaa mennä omien voimien ja fibromyalgian ehdoilla. Lapin luonto ja maisemat hoitivat mieltä, antoivat jälleen toivottua perspektiiviä elämään sekä inspiroivat myös kirjoittamaan. Mikä sinua on inspiroinut viime aikoina? Mistä olet saanut voimaa tai selkeyttä elämääsi? Lempeää viikonloppua sinulle! <3

  Kun toipumisesta tulikin    loppuelämän projekti Ihana kirjoittaa tänne taas pienen hiljaiselon jälkeen. Voinnin kanssa on ollut viime viikkoina taas enemmän haasteita ja voimavarat on täytynyt keskittää toipumiseen sekä opiskeluihin. Joten kiitos, kun olet mukana. <3 Pitkien tutkimusten ja epätietoisuuden jälkeen sain maaliskuun alussa reumatologian erikoislääkäriltä vahvistuksen:  sairastan fibromyalgiaa. Silloin oli pakko hetkeksi pysähtyä ja hengähtää. Nyt olen ehtinyt jäsennellä tietoa omassa mielessäni ja kehossani, joten on aika jakaa ajatuksia ja tunteitani myös teille.  Diagnoosin myötä löytyi viimein selitys sille, miksi ylikunnon oireet ovat pitkittyneet eivätkä ole helpottaneet yli vuoden mittaisesta levosta huolimatta. Kiinnostavaa on myös se, että fibromyalgia on todennäköisesti puhjennut kehossani jo nuoruudessa, mutta ylikunnon, uupumuksen ja etenkin liikkumattomuuden seurauksesta tilanne on päässyt äitymään pahaksi.   Fibromyalgia on oletettavasti ollut myös her

  Unettomuus Uusi viikko käyntiin voimattomissa tunnelmissa. Onneksi unettomuus ei enää kuitenkaan ole jokaöinen mittelö. Nykyään kamppailua käydään enemmänkin fibromyalgian ja siitä aiheutuvan kivun sekä uupumuksen kanssa. Etenkin näinä vaikeina hetkinä, sitä täytyy muistaa armollisuus, lempeä sisäinen puhe ja itsestä huolta pitäminen. Tämän runon olen kirjoittanut unettomuutta käsittelevän omakohtaisen novellin pohjalta. Novellin löydät täältä . Lähetän voimia ja lempeitä ajatuksia ihan jokaiselle, jolla on jonkinlainen selviytymistaistelu elämässään meneillään! <3

Fibromyalgia Pitkien tutkimusten ja epätietoisuuden jälkeen sain viime viikolla reumalääkäriltä vahvistuksen: sairastan fibromyalgiaa.  Sairaus on nyt osa minua ja se on hyväksyttävä. Sen kanssa on opeteltava kulkemaan yhteistä matkaa. Kuunneltava tarkasti kehon viestejä ja pidettävä huoli rajoista. Läsnä on ajoittain huoli tulevasta, voimattomuus ja suru menetetystä. Toisaalta haluan uskoa muutoksen voimaan, kulkea lempeydellä uutta kohti ja olla rohkea - kivuista ja muista haasteista huolimatta. Toipumisesta tulikin nyt sitten tällainen loppuelämän projekti, mutta matkani lempeämpään elämään jatkuu! Näistä ajatuksista syntyi tämä runo. Pystytkö samaistumaan? <3 Fibromyalgia on krooninen kipu- ja uupumusoireyhtymä, jossa keskushermostossa ja kipuradoissa on pysyvä säätelyhäiriö. Tulen kirjoittamaan tarkemmin aiheesta ja tuntemuksistani tänne blogiin hieman myöhemmin. Lempeää viikonloppua juuri sinulle! Psst. Pidän pienen kirjoitustauon täällä blogin puolella terveyteen