Lempeämpi minä

Neurosonic   *  Kaupallinen yhteistyö (tuote saatu lainaan)  Mukana alekoodi . Miksi Neurosonic? Neurosonicin kanssa tehty kaupallinen yhteistyö on minulle laatuaan ensimmäinen ja erittäin tärkeä sellainen. Kärsin fibromyalgian takia unettomuudesta ja kroonisista kiputiloista eikä kehoni palaudu rasituksesta normaalilla tavalla. Fibromyalgiasta voit lukea lisää täältä . Sairaudestani johtuen olen motivoitunut kokeilemaan  erilaisia apuvälineitä , ( täällä   mainitsemieni iltarutiinien tueksi) jotka auttaisivat minua parempaan uneen.   Etsin samalla helpotusta muihinkin firbomyalgian oireisiin, jotta voisin mm. ylläpitää työkykyäni mahdollisimman hyvin. Olin lukenut Neurosonicin positiivista vaikutuksista ja mielenkiinnolla halusin kokeilla, miten laite voisi auttaa minua selviytymään arjessani paremmin ja helpottaisiko se joitain oireistani. Miten patja toimii ja kenelle se sopii? Neurosonic patja tuottaa erittäin matalataajuista värähtelyä .  Luonnollisena mekanismina värähtelyenergia

  Unettomuus   Oletko koskaan miettinyt, mitä sinulle merkitsevät hyvät yöunet? Osaatko arvostaa unta ja nukkumista? Joudutko näkemään vaivaa hyvien yöunien eteen? Entä mitä olisit valmis tekemään ne saadaksesi?    Yksi oman elämäni haastavimmista asioista on ollut yli 10 vuoden ajan nimenomaan nukkuminen. Hyvät yöunet ovat useimmiten sellainen harvinaisuus, että olen valmis tekemään  paljonkin töitä niiden eteen. Ja niin sitä täytyykin tehdä – joka päivä. Priorisoida ja nähdä vaivaa. Tällä kertaa kirjoittelenkin siitä, miltä elämäni unettomuuden kanssa näyttää ja tuntuu . Lääkkeitä ja katkonaisia öitä   En ole enää vuosiin pärjännyt arjessani ilman unta tukevaa lääkitystä. Tietysti alkuun sitä vastustelin ja lääkkeettömiäkin aikoja on kokeiltu, mutta ne kokeilut ovat aina päättyneet sairauslomaan. Kun unettomia öitä on takana muutama kuukausi, keho ja mieli joutuvat niin koville, ettei päivän askareista enää selviydy.  Lopulta olen ymmärtänyt, että tärkeintä hyvinvointini kannalta on

  Unettomuus Uusi viikko käyntiin voimattomissa tunnelmissa. Onneksi unettomuus ei enää kuitenkaan ole jokaöinen mittelö. Nykyään kamppailua käydään enemmänkin fibromyalgian ja siitä aiheutuvan kivun sekä uupumuksen kanssa. Etenkin näinä vaikeina hetkinä, sitä täytyy muistaa armollisuus, lempeä sisäinen puhe ja itsestä huolta pitäminen. Tämän runon olen kirjoittanut unettomuutta käsittelevän omakohtaisen novellin pohjalta. Novellin löydät täältä . Lähetän voimia ja lempeitä ajatuksia ihan jokaiselle, jolla on jonkinlainen selviytymistaistelu elämässään meneillään! <3

  Kuva: Inka Kiuru Sisäänpäin kääntyminen Kun nyt mietin syksyä 2019 – aikaa, jolloin sairastuin – näen, miten se oli monella tapaa voimakasta sisäänpäin kääntymisen aikaa. Olin todella tyytymätön elämääni enkä nähnyt valoa edessäni. Ja tietämättäni silloin oli alkamassa elämäni toistaiseksi vaikein vuosi ja se heijastui nopeasti myös ihmissuhteisiini. Aloin sulkeutua omaan selviytymiskuplaani.   Sulkeutumista edelsi loppukesän kynnyksellä kokemani sydänsuru – jälleen kerran olin joutunut pettymään rakkaudessa, kun lupaavalta tuntunut suhde päättyi ennen kuin kunnolla alkoikaan. Pettymys oli kova ja valahdin hetkessä hyvin syviin vesiin, mieleni sekä kehoni musertuivat. Ajauduin kokonaiseksi viikonlopuksi tietynlaiseen voimattomuuden tilaan ja pimeyteen – pystymättä puhumaan, syömään tai nukkumaan. Istuin vain hiljaa vanhempieni kotona, musiikit korvillani ja katsoin merelle tyhjä katse kasvoillani. Tuntui, että kaikki fyysiset voimat oli vedetty kerralla minusta pois. Läheiseni olivat

  Raunioituminen Päivä, joka muutti elämäni suunnan. Hetki, josta alkoi muutos. Kuva: Inka Kiuru   On syyskuu 2019 ja makaan työpäivän jälkeen puutaloyksiöni kolealla lattialla. Kotimatkasta en muista juuri mitään, mutta jotenkin olen selviytynyt työpaikaltani tähän. Työmäärä tuntuu loputtomalta, vaikka lähdin jälleen toimistolta viimeisenä. Kyyneleet valuvat poskillani enkä tiedä, kauanko olen ollut paikoillani. Vain eteisen valo on päällä, kengät ja takki vielä ylläni. Paineen tunne ohimolla yltyy, lihakset särkevät ja kylmänväreet kulkevat läpi kehoni päästä varpaisiin – ”Ei voi olla… olenkohan taas tulossa kipeäksi?” havahdun huolestuneena. Annan silmien painua kiinni, en jaksa nyt muutakaan. Olen asunut jo vuosia yksin, mutta tällaisina hetkinä toivoisin, että joku olisi kotona odottamassa, lohduttamassa. Mielessäni on vain yksi ajatus – salille tai lenkille on mentävä, siitä saisin taas voimaa selvitä huomisesta. ”Pitää vain jaksaa, ota itseäsi niskasta kiinni! Sen jälkeen tuntuu