Lempeämpi minä

Syleilyssäsi Tiedätkö sen tunteen, kun antautuu luonnon syleilyyn? Tämä runo on syntynyt sellaisesta hetkestä. Tämä on myös yksi ihan ensimmäisistä runoistani ja nyt se sai hieman uuden muodon ja ilmeen. Luonto on tärkeä lempeyden lähteeni ja se inspiroi myös kirjoittamaan. Luonnossa minä voimaannun - se hoitaa, kannattelee, kuuntelee ja hellii mieltä sekä kehoa. Luonto ei koskaan jätä yksin. Luonnossa oleminen auttaa minua pysähtymään ja olemaan läsnä tässä hetkessä. Samalla se muistuttaa elämän syklisyydestä - näin kesällä se puhkeaa täyteen loistoonsa, mutta pian tulee taas aika hiljentyä ja kääntyä sisäänpäin ihan pieneksi.  Ja tässäkin asiassa luonto on viisas ja me voimme ottaa siitä itsekin mallia.  Luonnossa myös aistit heräävät. Voi kuunnella, koskettaa ja tuntea, haistaa ja maistaa kaiken sen, mitä ympärillämme on - hetket luonnossa tekevät elämästä rikkaampaa ja tasapainoisempaa. Ja muistathan, että luonto löytyy yllättävänkin läheltä. Ei tarvitse lähteä kauas ja syvälle met

Kokemusasiantuntijan pohdintoja Viime viikolla kirjoittelin erityisherkkyyden kokemusasiantuntija koulutuksesta. Kerroin  yleisesti sen sisällöstä ja kokemusasiantuntijuudesta sekä siitä, miten koin itse koulutuksen. Mikäli se jäi lukematta ja koulutus kiinnostaa, kurkkaa edellinen postaus helposti täältä . Tällä kerralla kirjoitan tarkemmin omista oivalluksistani ja pohdinnoistani, joita koulutuksen myötä heräsi.   Pidin koko matkan ajan myös  Instagramin puolella fiilispäiväkirjaa . Voit kuunnella ja katsoa päiväkirjan   profiilini kohokohdista   (HSP).     Millaista tarinaa kerromme itsestämme?   Koulutuksen alussa päästiin heti kiinni hyvin tärkeään kysymykseen: pohdimme meidän erityisherkkien identiteettiä, sen rakentumisesta ja sitä tarinaa, mitä me itsestämme kerromme  – muille ja myös itsellemme.   Olen itse oivaltanut oman uupumiseni myötä sen, miten tärkeää onkaan, että omaan herkkyyteen tutustuu ja sitä työstää rakentavalla ja itsekunnioitusta lisäävällä tavalla. Sen myötä j

  Yleistä tietoa  koulutuksesta  ja oma kokemukseni   Olen tänä keväänä ilokseni saanut osallistua HSP Suomi ry:n järjestämään erityisherkkyyden kokemusasiantuntija -koulutukseen . Viime viikolla matka tuli omalta osaltani valmiiksi ja olen erittäin hyvillä mielin tästä kokemuksesta.   Pidin koko matkan ajan Instagramin puolella fiilispäiväkirjaa ja niiden ajatusten pohjalta ajattelin purkaa kokemuksiani, tunnelmia ja oppeja koulutuksesta myös tänne blogin puolelle. Voit myös kuunnella ja katsoa päiväkirjan profiilini kohokohdista   (HSP).   Ensin kerron yleisesti koulutuksesta ja kokemusasiantuntijuudesta sekä omasta kokemuksestani.  Seuraavalla kerralla kirjoittelen tarkemmin näistä omista pohdinnoistani, joita koulutuksen myötä heräsi.   Mitä on kokemusasiantuntijuus? ·        Kokemusasiantuntijuuteen liittyy aina omakohtainen kokemus ja sisäistynyt tieto ·        Kokemusasiantuntija on käynyt koulutuksen , jossa kokemustietoa on prosessoitu ja jäsennelty  ·        Kokemusasi

 tabula rasa Joskus uskottiin, että ihminen on syntyessään kuin tyhjä taulu - ”tabula rasa”. Uskottiin, että pelkkä ympäristö ja kasvatus muokkaavat meistä sellaisia kuin olemme. Nykyään kuitenkin tiedetään, että perimällä on voimakas vaikutus etenkin temperamenttiin ja sitä kautta myös persoonallisuuteemme.  Ajatus on minusta joka tapuksessa lohdullinen - kaikkeen emme voi vaikuttaa, mutta moneen asiaan voimme. Vaikka geenit tai esim. lapsuuden kasvuympäristömme määrittävätkin merkittävän osan siitä, mitä olemme, ne ovat kuitenkin vain kehykset. Se, mitä värejä ja millaisia kuvia tauluumme haluamme piirtää, on ainakin osittain omissa käsissämme.  Omaa minuuttaan ja persoonallisuuttaan voi kehittää. Voimme muuttaa suuntaa tai aloittaa alusta, voimme tutustua itseemme paremmin ja opetella ohjautumaan elämään uudella tavalla. Koen, että ainakin oma identiteettini ja persoonallisuuteni ovat käyneet läpi isoa myllerrystä ja muutosprosessia. Tunnistan nykyään entistä paremmin omat ominaispi

 Villa Aurinko Vuosi sitten näihin aikoihin olin henkisesti ja fyysisesti vielä pohjalla. Olin jäämässä juuri pitkälle sairauslomalle ja olin keräilemässä voimia perheeni kotipaikalla Kemiönsaarella. Silloin en vielä osannut aavistaa, millainen lämmin muutoksen tuuli elämäni läpi oli pian pyyhkäisemässä  –  ja mitä kaikkea ihanaa se oli vielä tuomassa tullessaan.  Maaliskuussa 2020 alkoi kuitenkin tapahtua ja otin ensimmäisen merkittävän askeleeni kohti konkreettista elämänmuutosta sekä lempeämpää elämää: tein päätöksen, että aion muuttaa kevään aikana kaupungista pysyvästi saaristoon. Kaikesta väsymyksestä, kivuista ja surusta huolimatta, aloitimme yhdessä isäni kanssa projektin nimeltä Villa Aurinko – sen nimen olin päättänyt antaa tulevalle kodilleni. Nimi kuvasti sitä uutta alkua, valoa ja energiaa, jota yhteinen projektimme toipumiselleni antoi heti ensimmäisestä ajatuksesta alkaen.  Pysähtyminen perusasioiden äärelle Villa Aurinko on pieni keltainen 50-luvun rintamamiestalo, joka