Lempeämpi minä

     Voittajako? Millainen voima sanoillamme  on toisiin ihmisiin? Tämän runon olen kirjoittanut tänä keväänä luovan kirjoittamisen -kurssilla. Ja viime viikkoina olen pohtinut paljon sanojen merkitystä, joten päätin rohkeasti julkaista runon samaisen teeman hengessä.  Runo eroaa hieman aikaisemmistani, mutta toivon sen kantaaottavan sävyn herättävän ajatuksia.  Me voimme vaikuttaa pienilläkin sanavalinnoillamme siihen, miten itseämme ilmaisemme. Mielestäni on tärkeä pohtia, millainen vaikutus sanoillamme on toisen ihmisen tunteisiin - sanat voivat parhaimmillaan eheyttää, mutta ne voivat tehdä myös rumaa jälkeä. Etenkin me erityisherkät saatamme jäädä pohtimaan pitkäksikin aikaa jotain toisen sanomaa ja pahimmillaan omalla kohdallani ikävät sanat saattavat viedä yöunet tai painaa mieltä monta päivää.  Muistetaan välillä punnita omia ajatuksiamme ennen kuin sanomme ne ääneen. Muistetaan lempeys myös muita kohtaan. Rohkaistaan, kannustetaan ja tuetaan toinen toisiamme.  Laitetaan hyvä k

Erityinen  tietoisuuskuukausi toukokuu toivoa täynnä   Toukokuu  on täynnä monia erilaisia ​​terveyteen liittyviä tietoisuuden tapahtumia.  Toukokuu on myös useiden kroonisten sairauksien tietoisuuskuukausi – niin myös fibromyalgian. Tässä kuussa vietetään myös Maailman fibromyalgiapäivää 12.5.  Purppura on yhteinen kansainvälinen päivän tunnusväri.  Näiden teemojen hengessä kirjoittelen tällä kertaa.   Viime viikolla Ilta-Sanomat julkaisi minun kokemukseni fibromyalgiasta . Sydämellinen kiitos vielä toimittaja Noora Valkoselle , kun otit yhteyttä ja halusit kertoa tarinani. Se liikuttaa ja lämmittää mieltäni edelleen. Jutussa kiteytyi kauniisti ja osuvasti ajatukseni, ja mielestäni siitä välittyi myös onnistuneesti itselleni tärkeät teemat: pysähtyminen, toipuminen, muutos ja tietysti lempeys. Tärkeintä oli kuitenkin tehdä fibromyalgiaa tunnetuksi.  Voit lukea jutun täältä.   Soihdunkantajat   Saamani palautteen perusteella tarinaani on moni pystynyt samaistumaan, ja juuri se antaa

  Aamurutiini Aamu-uinnit, niitä minä rakastan ja niitä olen myös kaivannut. Tällä viikolla kävin ensimmäisen kerran jäiden lähdön jälkeen pulahtamassa. Pian niistä tulee taas joka-aamuinen rutiinini - kunhan vähän vaan lämpenee. Aamuissa on jotain ihanaa taikaa - jotain herkkyyttä ja lempeyttä. Aistitkin ovat herkillä, vaikka mieli ja keho usein vielä vähän unessa. Ne ovat hetkiä, jolloin läsnä on vain meri, luonto ja minä. Ja se riittää. Mikä on sinun lempi aamurutiinisi? <3

Elämää näkymättömän sairauden kanssa Tällä viikolla olen puhunut somen puolella siitä, millaista on elää elämää sairauden kanssa, joka ei näy ulospäin . Ja lempeästi muistuttanut meitä kaikkia siitä , ettemme aina voi tietää, mitä toinen maailmalta salaa. T ästä samaisesta teemasta haluan kirjoittaa myös tänne blogin puolelle – tällä kertaa hieman kantaaottavampaan sävyyn . Siitä huolimatta, että kirjoitan tämän tekstin nyt fibromyalgiasta, uskon aiheen resonoivan myös muillekin  – samaistua voi varmasti muistakin lähtökohdista . Oli kyseessä sitten mikä tahansa krooninen kipusairaus, mielenterveyden häiriö tai jokin muu näkymätön kamppailu, sama viesti pätee kaikkien kohdalla: kipu, suru tai menetys eivät aina ole näkyviä vammoja, mutta ne ovat silti aitoja ja olemassa. Ja vaikka uneton tai masentunut jaksaa näyttää muiden silmissä reippaalta, hän saattaa silti olla sisäisen taistelun uuvuttama.  Tärkeintä olisikin, että kohdatessamme toisia ihmisiä, muistaisimme kunnioittaa, kuunne

 tabula rasa Joskus uskottiin, että ihminen on syntyessään kuin tyhjä taulu - ”tabula rasa”. Uskottiin, että pelkkä ympäristö ja kasvatus muokkaavat meistä sellaisia kuin olemme. Nykyään kuitenkin tiedetään, että perimällä on voimakas vaikutus etenkin temperamenttiin ja sitä kautta myös persoonallisuuteemme.  Ajatus on minusta joka tapuksessa lohdullinen - kaikkeen emme voi vaikuttaa, mutta moneen asiaan voimme. Vaikka geenit tai esim. lapsuuden kasvuympäristömme määrittävätkin merkittävän osan siitä, mitä olemme, ne ovat kuitenkin vain kehykset. Se, mitä värejä ja millaisia kuvia tauluumme haluamme piirtää, on ainakin osittain omissa käsissämme.  Omaa minuuttaan ja persoonallisuuttaan voi kehittää. Voimme muuttaa suuntaa tai aloittaa alusta, voimme tutustua itseemme paremmin ja opetella ohjautumaan elämään uudella tavalla. Koen, että ainakin oma identiteettini ja persoonallisuuteni ovat käyneet läpi isoa myllerrystä ja muutosprosessia. Tunnistan nykyään entistä paremmin omat ominaispi

Lapin taikaa Viime viikko vierähti eheyttävissä maisemissa äitini luona, meidän perheen pohjoisen kodissa. Pieni someloma teki myös hyvää. Mukaan mahtui monenlaisia tuntemuksia. Välillä mukana kulki haikeus ja suru siitä, ettei keho pysty samaan kuin ennen, ja että voimat loppuvat nykyään niin herkästi. Se, mikä ennen oli helppoa ja tuttua, ei ole välttämättä enää keholleni mahdollista. On täytynyt luoda uusia tapoja olla ja mennä: kulkea toista reittiä, hiljentää tahtia ja lyhentää matkaa. Mukana kulki kuitenkin myös vahva kiitollisuuden tunne: vaikka kaikki ei ole enää mahdollista, moni asia edelleen on - kunhan muistaa mennä omien voimien ja fibromyalgian ehdoilla. Lapin luonto ja maisemat hoitivat mieltä, antoivat jälleen toivottua perspektiiviä elämään sekä inspiroivat myös kirjoittamaan. Mikä sinua on inspiroinut viime aikoina? Mistä olet saanut voimaa tai selkeyttä elämääsi? Lempeää viikonloppua sinulle! <3

  Kun toipumisesta tulikin    loppuelämän projekti Ihana kirjoittaa tänne taas pienen hiljaiselon jälkeen. Voinnin kanssa on ollut viime viikkoina taas enemmän haasteita ja voimavarat on täytynyt keskittää toipumiseen sekä opiskeluihin. Joten kiitos, kun olet mukana. <3 Pitkien tutkimusten ja epätietoisuuden jälkeen sain maaliskuun alussa reumatologian erikoislääkäriltä vahvistuksen:  sairastan fibromyalgiaa. Silloin oli pakko hetkeksi pysähtyä ja hengähtää. Nyt olen ehtinyt jäsennellä tietoa omassa mielessäni ja kehossani, joten on aika jakaa ajatuksia ja tunteitani myös teille.  Diagnoosin myötä löytyi viimein selitys sille, miksi ylikunnon oireet ovat pitkittyneet eivätkä ole helpottaneet yli vuoden mittaisesta levosta huolimatta. Kiinnostavaa on myös se, että fibromyalgia on todennäköisesti puhjennut kehossani jo nuoruudessa, mutta ylikunnon, uupumuksen ja etenkin liikkumattomuuden seurauksesta tilanne on päässyt äitymään pahaksi.   Fibromyalgia on oletettavasti ollut myös her